tag:blogger.com,1999:blog-6598343049327160746.post3223421329338926957..comments2022-11-04T12:19:04.341+02:00Comments on Ukkovallan akka: Akka mielensäpahoittajanaTähtönenhttp://www.blogger.com/profile/02371705770382636176noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-6598343049327160746.post-33092419637930222992013-04-13T15:15:53.647+03:002013-04-13T15:15:53.647+03:00peukut tälle!
peukut tälle!<br /><br />marikan poluthttps://www.blogger.com/profile/01243780710691063481noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6598343049327160746.post-85994711125554113992013-04-13T13:57:35.628+03:002013-04-13T13:57:35.628+03:00Symppaan ja komppaan - mua myös ärsyttää tuossa Pi...Symppaan ja komppaan - mua myös ärsyttää tuossa Pieni potilaita sarjassa se, että siitä puuttuu, sanotaan nyt vaikka paremman puutteessa, sairaan lapsen ja hänen lähipiirinsä elämän "pimeän puoli" - sitä sivutaan vanhempien kertomuksissa, mutta katsojalle se ei konkretisoidu - siitä pitää huolen esim. se kuvaamasi plinkkiplankki musiikkikin samoin kuin se tarkoituksella luotu (?) kepeä fiilis, mikä sarjasta jää. (Voi olla, ettei fiilistä ole tarkoitettu lainkaan kepeäksi, mutta niin kuin kirjoituksestasi ymmärsin, sellainen maku sinullekin siitä on jäänyt. Itselleni myös). Siitä huolimatta olen katsonut sarjaa ahkerasti, minua se ei niin paljon ärsytä ja vaikeimmista sairaalaajoistakin on jo muutama vuosi - häpeillen tunnustan, että sarjan tirkistelyaspekti koukuttaa. Ja niinhän se on tarkoitettukin. Samalla tavalla toimii esim. Iholla, aihepiiri vain on eri - oikeiden ihmisten elämästä ja kokemuksista tehdään viihdettä. <br /><br />Ja siinäpä se ongelma. Pieniä potilaita kun pelaa raakojen ja kipeiden asioiden kanssa, joista suurella joukolla ihmisiä (=sairaiden lasten vanhempia) on varsin erilainen kokemus, kuin sarjan sopivasti valikoituina viipaleina tarjoilema "elämänmakuinen ja herkkä, mutta kuitenkin positiivinen olo".<br /><br />Kun omaa elämää ja todellisuutta ei mitenkään tunnista kuvauksesta, jonka tietää suuren yleisön omaksuvan "totuutena" tällaisen viestinnän (suosittu televisiosarja) kautta, kokee väistämättä, ettei omilla kokemuksilla ole painoarvoa eikä merkitystä, niitä ei noteerata eikä niille anneta ääntä. Hyvä, että kirjoitit asiasta. Moon Mammahttps://www.blogger.com/profile/11701890511022064910noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6598343049327160746.post-85702352818183032182013-04-12T22:26:14.330+03:002013-04-12T22:26:14.330+03:00(Itse asiassa olen sitä mieltä, että Greyn anatomi...(Itse asiassa olen sitä mieltä, että Greyn anatomian kaksi keskosjuttua ovat asiallisimmat (ja kenenkään yksityisyyttä loukkaamatta) keskosaiheiset tv-lähetykset)Etnahttps://www.blogger.com/profile/06607580519587744911noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6598343049327160746.post-55235411614021946312013-04-12T22:25:13.116+03:002013-04-12T22:25:13.116+03:00"Uskallan olla tätä mieltä vaikka meidätkin o..."Uskallan olla tätä mieltä vaikka meidätkin olen altistanut julkisuudelle. Blogissa ja lehdissä.<br /><br />Blogia pidän aivan eri asemassa. Tämä on päiväkirja, joka sattuu olemaan julkinen. (Facebook-ryhmiin nähden tämä tuntuu sitäpaitsi todella privaatilt"<br /><br />Samaa mieltä tuostakin^<br /><br />Minä jaoin ensimäisen "negatiivisen" päivitykseni ryhmää koskien fb:ssä muistaakseni tuon tabukommentin jälkeen. Jaoin siis sen linkin ja kerroin omat ajatukset.. no arvatenkaan kovin moni ei tykännyt :D ja tykkääjätkin olivat erittäin pienenä syntyneiden keskosten äitejä. Toisen kerran pistin kapuloita rattaisiin, kun jaoin tuon joannan tekstin - taas sama juttu, ja yks fb kaveri otti ja lähti. En tosin ole vielä keksinyt kuka, mutta ei ilmeisesti kukaan tärkeä :D<br /><br />Ah, niin ja unohdin.. myös tuo pienet potilaat ohjelma ärsyttää, vaikka ensiksi ajattelin senkin olevan hyvä. mutta pyh pah, sitä jaksa kahtoa, jotenki semmosta liipadaapaa.. ja koko ohjelma tehty sitä uutta lasten sairaalaa ajatellen.. että rahaa tänne kiitos!Etnahttps://www.blogger.com/profile/06607580519587744911noreply@blogger.com