tag:blogger.com,1999:blog-6598343049327160746.post6242614080364312358..comments2022-11-04T12:19:04.341+02:00Comments on Ukkovallan akka: Supersankarin uhmisTähtönenhttp://www.blogger.com/profile/02371705770382636176noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-6598343049327160746.post-54980732102692867922013-03-11T12:58:49.978+02:002013-03-11T12:58:49.978+02:00Aika paljon lohdullisempi teoria asiasta.
Ehkä t...Aika paljon lohdullisempi teoria asiasta. <br /><br />Ehkä totuus on jotain näiden välistä? Että toisaalta luonnetta on lujittanut varhainen "omilleen" joutuminen. Mutta toisaalta on saanut varmuuden siitä, että ihan pahimmassakin hädässä joku tulee ja auttaa. Tähtönenhttps://www.blogger.com/profile/02371705770382636176noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6598343049327160746.post-91805131373449360102013-03-09T14:57:42.420+02:002013-03-09T14:57:42.420+02:00.. kyllä minä sanon että meillä on ennestään vahva..... kyllä minä sanon että meillä on ennestään vahva tahtoikä/ uhma noussut vielä moninkertaiseksi vauvan syntymän myötä. ON vauvalle ihana ja tykkää ja halii. MUTTA! Pukekinen, ulos lähteminen, ruokailu, nukkuminen, öö.. ihan tahansa mikä.. on hankalaa ja menee kiukutteluks. Siis sellainenkin mistä ajattelisi ettei mitenkään voi syntyä riitaa. EI, joo, ei.. ja oma unen puute ja ajan puute ei auta asiaa yhtään. Ei yhtään.<br /><br />Mutta joo.. kyllä se alku varmasti jälkensä näihin lapsiin jättää. Kumminkin. Jollain tavalla.<br /><br />Ja ihan hyvä näkökulma marikan polut -äidilläkin. Ensinmäinen kappale oli tavallaan uutta minulle, mutta toinen jo sitä mitä myös olen pohtinut.Etnahttps://www.blogger.com/profile/06607580519587744911noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6598343049327160746.post-79890964330229113602013-03-08T17:11:29.169+02:002013-03-08T17:11:29.169+02:00Aika jännä: minä en ole koskaan tulkinnut tuota (p...Aika jännä: minä en ole koskaan tulkinnut tuota (pikkukeskosen) lievää suurempaa sinnipäisyyttä perusturvan puutteena, vaan pikemminkin vahvana luottamuksena perusturvan olemassaoloon - siihen, että "kun tässä aikani riehun ja räyhään, niin varmalla tulee joku ja elämä muuttuu paremmaksi" <br />Jotenkin niin, että sitä turvallisuuden tunnetta on kuitenkin sieltä ihan varhaisesta asti riittävän paljon vahvistettu ja siihen on niin paljon vastattu, että kannattaa jatkaa? Että vahvistettuja kokemuksia on enemmän kuin vahvistamatta jääneitä, ja siksi kannattaa pitää meteliä itsestään - pääsetkö kiinni ajatukseen?<br /><br />Ja sitten olen nähnyt sen kyllä myös (ehkä vähän turhan romanttisesti?) sellaisena tosi-selviytyjän tuntomerkkinä - että kun on kerran käynyt kunnon myllyn läpi, niin siihen ei paljon yhdellä äidin ei-sanalla väliä ole? "Minähän tulen ja jyrään!"<br /><br />Näistä näkökulmista ei toki kumpikaan sulje pois sitä, että vanhempi on lujilla rajojensa ja rakkautensa kanssa - ja vääntää varmasti saa.<br />Eikä yhtään lohduta ajatus siitä, että mitä enempi ne nakeroiset jaksavat reagoida ja pistää hanttiin, sitä suurempi on niiden luottamus siihen, että tuo äiti se pistääkin vastaan...!marikan poluthttps://www.blogger.com/profile/01243780710691063481noreply@blogger.com