Viimeaikaisten lievästi synkkien kirjoitteluiden jälkeen, vihdoin positiivisia juttuja:
Aan kasvu on lähtenyt kohoamaan kohti käyriä!
Vielä kayrille on matkaa, mutta vihdoin suunta on oikea. Painoa oli tullut nyt niin hyvin, että ravintoterapeutilta saimme luvan lopettaa annoksien mittaamisen. Vahvistukset menee entiseen malliin rasvalisien kanssa, mutta nyt poika saa syödä oman nälkänsä mukaan. Niin ja tosiaan, pojalle on tullut nälkä! Niin huolissamme kun jo olimme, että lapsi ei kykene moista tunnetta tuntemaan. Kyllä tuntee. Aikaisemmin ei vaan oo tainnut olla nälkä. Samalla tuli meidän "keskosvanhemman outoja iloja"-listaan uusi merkintä: ilo siitä, että lapsi itkee nälkää.
Tuohon listaan tuli merkintä myös viime vauvauinti kerralla: ilo siitä, että lapsi tuntee kipua.
Se on nimittäin ollut toinen huoli. Tuolin kaatuessa päälle tai kaverin seistessä päällä, lapsi ei osoita mitään merkkejä kivusta, tai ylipäätään mistään. Ei itkua, ei inahdusta. Rokottaessa, itkee tasan sen hetken kun piikki on lihassa. Saman tien kun neula irtoaa, niin hymy leviää kasvoille. Syystäkin siis ollaan epäilty, että pojalta puuttuu kivuntunto kokonaan. Vaan turha huoli. Äiti testasi poikaa ja kipu löytyi.
Ensin tiputin lapsen käsistäni, pudotus onneksi vain max. 10cm. Sen jälkeen raapaisin lasta kyynärtaipeeseen, niin että verta tuli, jos ei nyt pulppuamalla, niin paljon kuitenkin. Sitten vielä turvaistuimeen ukkelia laittaessani, tempaisin kaukalon kahvan taakse niin, että pienet sormet jäivät väliin. Tämä kaikki 10 minuutin sisällä. Lapsi itki ja äiti häpesi. Hetken harkitsin lastensuojeluilmoituksen tekemistä..
Ja vielä yksi hyvä uutinen: Neuvolasta tulivat siihen tulokseen, että olemme avun tarpeessa. Ei tarvittu lastensuojeluilmoitusta. Pääsimme enneltaehkäisevän kotiavun piiriin. Yhdistettynä kaksosuus, keskosuus, äidin olkapäävamma ja masennustestin lievästi huolestuttava pistemäärä, kuulumme kovin moneen riskiryhmään vanhempien väsähtämisen suhteen. Huomenna tulee kotiavun työntekijä tapaamaan ja arvioimaan millaista ja kuinka usein apua tarvitaan. Mahtavaa!
Onnea kotiavusta!
VastaaPoista