tiistai 20. joulukuuta 2011

Ehkä sitten taas ensivuonna.

Olen ristiriitaisin tuntein seuraillut muiden blogeja ja koteja. Kaikille muille se joulu tuntuu tulla jolkotelevan. Meidän aikakapselissa ei tänä vuonna ollut kesää, eikä nyt taida tulla joulua.

En ole mikään erityisen suuri jouluihminen. En pidä joulukoristeista, ylipirteistä nissepolkista, joululaatikoista tai suurimmaksi osaksi muistakaan joulun ulkoisista merkeistä. Silti aloitan jouluvalmistelut yleensä viimeistään elokuussa. Pidän joulun tunnelmasta.

Olen näpertelijäihminen. Säilön kesän antimia pikkupurkkeihin, joiden etiketit kirjailen kauniisti. Pitkin syksyä ostan vastaan tulevia sopivia lahjoja. Etsin ideoita ja suunnittelen millainen tänä vuonna on joulukorttimme ja millaisia karkkeja ja leinonnaisia teen tutuille. Viikkoa ennen joulua minulla on iso pino monen näköisiä itsetehtyjä herkkuja, joita lähteä jakamaan pitkin kyliä.

Yleensä en välitä joulusiivon tekemisestä. Perussiivo riittää. En vaihda jouluverhoja ja jouluvalot laitan, jos ne jostain vastaan tulevat. Joulukoristeita en oikeastaan edes omista. Kynttilöitä poltan yleensä ympäri vuoden paljon, joulun alla ehkä hieman vielä ahkerammin. Joulumusiikkia meillä taitaa olla kolme levyä, nekin hieman vaihtoehtoisia: Vuoden synkin juhla, Raskasta joulua ja se tiernapojat, jossa on Niskalaukaus taustabändinä. Minun joulumusiikki kuuluu kirkkoon ja sitä kuuluu nauttia aitona, paikan päällä.

Joulutunnelma meille tulee yleensä puuhastelusta, tuoksuista, joulukonserteista, ystävien ja sukulaisten tapaamisesta.
Vaan ei tänä vuonna.

En säilönyt kesällä mitään. En edes omiin tarpeisiin.
Viime viikolla tajusin, että joulu on tulossa, eikä meillä ole mietittynä kenenkään joululahjoja. Samaan syssyyn aloin epätoivoisesti puuhata joulukortteja. Olisin todennäköisesti luopunut koko hommasta, jollei tarkoituksena olisi ollut laittaa kiitoskorttia menemään samassa. Ehtivät onneksi joulumerkeillä lähtemään.
Joulukarkkien valmistuksen aloitin eilen. Tänä vuonna ystävät eivät saa yksittäisesti käsin valmistettuja, eritavoin maustettuja ja koristeltuja tryffeleitä ja konvehteja. Tänä vuonna valmistin valtavan panforte-mukaelman, josta saa helposti ja nopeasti leikattua paloja.
Joulusiivo tehtiin jo viikko sitten. Hätäpäissämme siivosimme ennen myskyttäjän tuloa. Seuraavan kerran täällä saa siivota kunnolla tammikuun puolessavälissä. Jo nyt pitäisi.

Sunnuntaina kun tajusin olevan jo neljäs adventti, yritin sentään hieman. Keitin riisipuuroa aamiaiseksi, laitoin spotifystä joululauluja soimaan ja sytytin kattokruunun kynttilät. Kaivoin vähät lahjat kaapista ja paketoin ne. Ei auttanut. Meidän arkinen tunnelma ei hievahdakkaan, vaan on pinttynyt huoneilmaan yhdessä kakanhajun kanssa.

Kun oikeastaan kaikki minun jouluun kuuluvat rutiinit ovat jääneet puuttumaan, huomaan kaipaavani niitä ulkoisia joulun merkkejä. Haluaisin löytää kaapistani jouluverhot. Haluaisin ripustaa jouluvalot ikkunaan. Haluaisin vaihtaa joululiinan pöytään ja polttaa adventtikynttilöitä.

Kuten alussa mainitsin, en ole erityisen suuri jouluihminen. Siltikin sivupersoonani Pienen jouluihmisen itsenstätoteuttaminen on mitä ilmeisimmin minulle tärkeää ja merkityksellistä.

Ehkä sitten taas ensivuonna.

1 kommentti:

  1. Kuulostaa tutulta - kaikin puolin tuo asenteesi jouluun - kuin myös se ettei sen eteen ole tänä(kään) vuonna tehty juuri mitään. Muovikuusi kasattiin toissaviikolla ja keittiössä on jouluvalot, joululahjat on hommattu minun suvulle ja miehen puolen suvusta puuttuu vielä jokunen lahja.

    Ai hitsi, Sofian lahja on ostamatta! Nyt vasta muistin!! :O

    VastaaPoista