maanantai 20. toukokuuta 2013

Akka epäkunnossa

Epäilen, että olen mennyt rikki. Tai vähintään joku osa aivoistani. En onnistu tekemään oikein mitään. Kaikki hyvät ideat ja suunnitelmat päättyvät toistuvasti kaaokseen.

Ennen pidin itseäni melko järjestelmällisenä ja taitavana multitäskääjänä. On siis vaikea hyväksyä, että yhtäkkiä olenkin melko kelvoton hutiloitsija. Asiat jäävät kesken, kun unohdan mitä olin tekemässä. Tiputtelen, rikon ja hukkaan tavaroita jatkuvasti. Ruokaa laittaessa, unohdan joukosta ainesosia ja poltan perunat pohjaan.

Asioiden, pientenkin, tekeminen nykyään kuluttaa aivan uudella tasolla. Mikään ei oikein onnistu tuosta vaan ohessa vaan kaikki vaatii ponnistelua ja ryhtymällä ryhtymistä. Päivän päätteeksi voi tuntua siltä kuin olisin tehnyt suuriakin urotekoja, mutta se uroteko on saattanut olla kaupassakäynti.

Tältäkö vanh(emm)uus tuntuu?

*

Kaksvuotisneuvola suoritettu. Edelleen tädille oli liian vaikea ymmärtää kalenteri-iän ja kehitysiän ero. Aika tyhjänpäiväistä oli tädin kanssa jutella, mutta saatiin sentään mitat päivitettyä.
11kg ja 83cm, 8,3kg ja 76cm.

Aa kuulemma piirtää 3-vuotiaan tasoisesti. Muuten kaikki oli ilmeisesti niin kuin kuuluukin.

2 kommenttia:

  1. Kyllä, juuri siltä se vanhemmuus tuntuu. Ajan mukana vähän helpottaa, sit joskus.. :)

    VastaaPoista
  2. Huoh..neuvolatätit..

    Mutta joo, sitä kai e vanhemmuus on.. nyt vasta tajunnut syyttää omasta idioottimaisuudestani vanhemmuutta.

    Mutta kuulostaa siltä, että sulle huolto tekis enemmän terää :)

    VastaaPoista