Palataampa ajassa pari blogi tekstiä taakse päin. Siis siihen, jossa pyörittelin mielessäni lapsenhankinnan järjettömyyttä.
Ei ole nimittäin mitään järkeä siinä, että minulla on aivan valtava vauvakuume.
Joinain päivinä kaikki faktat ja olosuhteet sanovat, että pois moiset mielestä. Meillä ei seuraavalle/seuraaville riitä oikein mikään. Ei tila, ei aika, ei voimat eikä rahat. Nuo kaksi ensimmäistä imevät meidät kuiviin.
Sitten on vielä ura ja ylikansoittuminen.
Toisenlaisina päivinä mikään ei tunnu olevan lapsen/lasten hankinnalle este. Ei edes se toisten kaksosten mahdollisuus.
Onhan sitä muutkin. Kyllä ennen vanhaankin näihin neliöihin mahtui isompikin perhe. Ja riittää ne rahat muillakin. Samaan konkurssiin, mitä tässä nyt enää ois hävittävää.
Ja kun mä haluun!!
Toisina päivinä on varmaan nukuttu paremmat yöunet kuin joinain.
Kummatkohan päivät on niitä järkipäiviä?
Viime yönä näin unta, jossa olin raskaana. Olin hehkeä ja elinvoimainen, täynnä onnea. Uni oli todentuntuinen ja aamulla tuo hehku vain jatkui.
Tänään on koko päivän kutissut mahanpohjassa ja ollut ehdottomasti tuollainen toisenlainen päivä.
:) Tuttu tunne, tuttuja ajatuksia - joskin meillä ei ennestään ole kaksosia. Mutta nyt kun on kaksi lasta, niin tuo ylikansoittuminenkin alkaa jo olla syy olla hankkimatta.
VastaaPoistaTsemppiä päätökseen. Tuskinpa näihin mitään oikeaa vastausta on. Ja omasta mielestäni lasten hankkiminen on kaikkea muuta kuin järkevää - mutta tunteet ne antaakin elämälle sisällön - niin hyvässä kuin pahassa.