Meidän idyllissä on särö. Tai no, särö on oikeammin parvekkeen pleksilasissa, mutta se aiheuttaa harmia meidän idylliseen arkeen. Haljenneen pleksin aukosta lasitetulle parvekkeellemme pääsee lintuja.
Huomasin sen eilen kun kurkkasin toista pokaamme, joka oli vaunuissa päiväunilla parvekkeella. Kaksi talitiaista lenteli hämmentyneinä ympäriinsä pienen pienellä parvekkeella. Tempaisin parvekkeen oven auki, jolloin kissa ryntäsi salamana parvekkeelle yhtäaikaa lintujen pyrkiessä sisälle. Rektioni oli sulkea parvekkeen ovi. Parvekkeelle siis jäi kissa, kaksi lintua ja lapsi. Sisällä olin minä toinen lapsi sylissäni. Luojan kiitos, vaunut olivat tiiviisti kiinni. Silti seurasin tilannetta kauhun vallassa. Näyttelyrotukissamme kaivoi hämmentävän vikkelästi sisäisen metsästäjänsä ja ratkaisi tilanteen. Sisälle palasi hengissä lapsi ja kissa, joka ylpeyttä puhkuen kantoi suussaan toisen linnunraadoista olohuoneemme matolle.
Koko illan syyttelin itseäni. Olisi pitänyt huomata ne linnut jo aikaisemmin. Olisi pitänyt tajuta laittaa kissa toiseen huoneeseen. Olisi pitänyt korjauttaa pleksi heti kun se hajosi.
Ahdistukseni kasvoi kiukutteluksi ja edelleen kehnoiksi yöuniksi. Vettä lisäsi myllyyn tieto, että eläkkeellä oleva isäni oli tulossa aamulla meille kotiavuksi.
En ollut itse apua pyytänyt, vaan vanhempani olivat päättäneet minun tarvitsevan apua. Oikeassahan tavallaan ovat. Tarvitsen apua ja mielelläni sitä otan vastaan. En vain keksinyt yhtään asiaa jossa isäni voisi auttaa. Ja rehellisyyden nimissä en erityisemmin osaa nauttia isäni seurasta, joten koko homma tuntui hiukan kiusalliselta.
Vaan kun isäni pimpotti ovikelloa, olin enemmän kuin onnellinen. Parvekkeemme oli nimittäi hetkeä aiemmin taas vallaanneet linnut. Tällä kertaa onneksi molemmat pojat olivat sisällä. Olin jo yrittänyt laittaa kissan toiseen huoneeseen vapautusoperaation ajaksi. En tahtonut enää yhtään linnun raatoa kotiini. Kissan metsästäjänvaisto oli kuitenkin liian kova, eikä mitkään herkut tai ovet pidetelleet sitä. Niinpä isäni tultua otin kissan kainaloon ja lukittauduin sen kanssa vessaan, isän vapauttaessa talitiaisparan.
Seuraavat pari tuntia isäni istui pöydänääressä, putsasi pari päivää jääkappissa odottaneet sienet ja laittoi ne kuivuriin. Sain rauhassa tehtyä sienipiirakan. Vielä lähti isoisä meidän kanssa kävelylle ja vastoin kaikkia odotuksiani, oli iloinen saadessani juttuseuraa ulkoiluun.
--
Keräsin olohuoneen maton pois odottamaan pesua. Hain apteekista kissalle matolääkettä. Soitin isännöitsijän korjaamaan parvekkeen pleksin. Merkkasin kalenteriini ylös ensi tiistaille isäni kyläilyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti