Eilen oli taas se aika kuusta kun meidän pojat vaa´alle, pituusmittaan ja lääkäreiden sekä terapeuttien kriittisten silmien alle. Kehitysseurantapolikäynti oli tällä kertaa, ensimmäistä kertaa ikinä, positiivinen käynti. Ainoa negatiivinen huomaututs oli, että molemmilla pojilla on varvistustaipumusta, Beellä pahemmin. Muuten tuli kehuja kehujen perään.
Aan kasvukäyrät näytti hienoista kohoamista kohti oikeita käyriä. (Näitä kyllä on ollut ennenkin. Yleensä ne on tarkottanut että seuraavalla kerralla käyrä tekee tasaista viivaa oikeaan.) Ravintoterapeutilla ja puheterapeutilla ei ollut mitään motkotettavaa. Ei siis yhdenainoaa toivetta saada minkään vellin tai ruuan määriä isommiksi, ei ainuttakaan ravintolisiä lisättäviksi, ei edes rivienvälistä voinut tulkita meidän mokanneen jotain.
Molempien motorinen kehitys vastaa vähintäänkin ikätasoa. Sosiaalinen kehitys on ikätasoa edellä. Fysioterapiaa ei siis tarvetta jatkaa.
Fysioterapeutti lupasi etsiä Aalle sopivan potan.
Aan hengityksestä ei motkotettu, eikä striidorista. (Voinee tosin johtua tuosta flunssasta joka on päällänsä, mistä kukaan voi tietää mikä tuosta on muuten vaan ja mikä flunssan takia.)
Kaiken muun hyvän päälle saatiin vihdoin kuulla patologin lausunto istukasta. Eipä siitä paljoa selvinnyt. Mitään selkeää syytä sille miksi näin kävi, ei löytynyt. Aan napanuora oli vain 10cm pitkä. Alatiesynnytyksessä olisi todennäköisesti tullut ongelmia.
Istukasta löytyi verenpurkaumia ja hyytymiä, joiden syy jäi epäselväksi, eivätkä ne selitä tapahtunutta. Lisäksi jostain kohtaa istukkaa löytyi hieman normaalia isompi määrä tulehdussoluja. Niitä ei ollut riittävästi selittämään tapahtunutta.
Kysyin lääkäriltä tarkennusta tulehdussoluihin. Aivan akuutisti tulehdus ei moisesta pesäkkeestä olisi voinut levitä lapsiin. Kuitenkin jos raskaus olisi edennyt aivan laskettuun aikaan asti, tuo tulhedus olisi voinut lähteä leviämään ja kivuta napanuoria pitkin poikiin. Tulehdus olisi todennäköisesti aiheuttanut aivomuutoksia. Jos siis jotain positiivista tahtoo tässä nähdä, niin voi olla että ennenaikaisuus pelasti pojat aivovammalta.
Tylsää oli, että istukasta ei ollut otettu dna-näytteitä vaan patologi oli silmämääräisesti repaleisista kalvoista ounastellut, että pojat eivät olisi identtisiä. Tuo silmämääräisyys vaan ei tarkoita mitään.
Hienoa ja onnea hyvistä kuulumisista :)
VastaaPoistaMinäkin olen samalla lailla koittanut ajatella, että ennen aikaisuus pelasti meidät ja kouristus pelasti Sofian kohtukuolemalta.. mutta kyllähän ne asiat silti on vaikeita hyväksyä kunnolla.