Voi, kuinka nautin tuosta ajasta, jonka vietin poissa kotoa! Hieman jopa hävettää kuinka paljon olostani nautin, sillä isovanhemmilla oli ollut täysi työ pysyä poikien perässä (mamma ei ollut ehtinyt pestä omia hampaitaan koko päivänä) ja molemmat pojat olivat sairastuneet poissa ollessani.
Ja mistä minä sitten nautin?
Metsästä. Meren tuoksusta. Ulkona olemisesta. Muiden lasten kaitsemisesta. Hyttysten syötävänä pusikossa kykkimisestä piiloleikin aikana. Risujen metsästämisestä lautanrakentamista varten. Lasten reimusta vierestäseuraten, kun testailtiin kuinka monta ihmistä lautta kannattaa ennen kuin uppoaa. (Yhdeksää. Aika hyvin risuista ja kevytpeitteestä kyhätyltä lautalta.) Nuotion tuijottelusta. Savun hajusta. Yhdessäolosta. Teltassa nukutusta yöstä. Lasten ja nuorten kanssa jutustelusta. Paljain jaloin rantahietikolla tepsuttelusta.
Yritin keplotella itseni takaisin leirille huomiseksi. Melkein onnistuinkin, kunnes viime yönä Aan hengitys heikkeni niin, että ei tuota uskalla kellekään ulkopuoliselle hoitoon jättää. Pitkästä aikaa miehen kanssa molemmat huolestuttiin niin, että soitettiin keskellä yötä päivystyspolille. Pitkästä aikaa pelotti ihan tosissaan ja akuutisti. Kaikenlaista kävi mielessä. Minä puin jo vaatteita päälle, valmiina lähtöön. Aa kuitenkin nukahti uudestaan ja nukahtaessa hengitys helpottui sen verran, että päätettiin nukkua kotona aamuun.
Aamulla pojan vointi oli paljon parempi. Soitin lääkärille ja kerroin tilanteen. Lääkäri antoi kotihoito-ohjeet ja asetti rajan milloin tulla näytille. Näytille lähdettiin lopulta niin, että lääkäri-rukka meidän takia teki kauniina kesäperjantaina ylitöitä. Hieman hävetti. Hävetystä helpotti, että käynti ei ollut turha. Saldona 2x kurkunpääntulehdus ja 3x tulehtunut korva, 2x ventolinea paineilmalla hengitettynä ja 2x antibioottikuuri. Kortisonilta onneksi vältyttiin.
Vähän joku alitajunnan toinen minäni yrittää sanoa, että tämä on rangaistus hulttioäidille poissaolosta. Vaan on vaikea potea syyllisyyttä, kun on vieläkin niin hurjan iloinen ja hyvillämielin ihanista leiripäivistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti