Kehitysseurantapolilta tuli postia. Ollaan miehen kanssa osallisina tutkimuksessa, jossa selvitetään vanhempien osallisuuden saikutusta lapseen ja vanhempiin. Tai jotain sen suuntaista ainakin. Kyselyitä täyteltiin useampi jo keskola aikana ja kotona ollaan täytetty näitä pari kertaa aiemminkin. Tällä kertaa kyselyn väittämät olivat muuttuneet, lapsen oletetun kehityksen mukaisiksi.
Lapseni käyttäytyminen vaikuttaa hajanaiselta ja levottomalta, ja hänen tarkkaavaisuutensa häiriintyy helposti.
Lapseni on niin aktiivinen, että se uuvuttaa minut.
Lapseni näyttää parkuvan tai helisevän useammin kuin suurin osa lapsista.
Lapseni tekee muutamia asioista, jotka vaivaavat minua aika paljon.
Lapseni näyttää hieman erilaiselta kuin odotin, ja se vaivaa minua toisinaan.
Olen tyytmätön viimeisimpään vaateostokseen, jonka hankin itselleni.
Mielestäni tuon ikäisten lasten touhu on aina hajanaista ja levotonta. Mistä minä tiedän uuvunko vain koska lapsia on kaksi, vai olisivatko pojat yksinäänkin normaalia vilkkaampia ja uuvuttavampia. Heliseekö lapset normaalisti? Mikä on se asia mitä ei voi sanoa ääneen, kun puhutaan muutamista asioista? Tuo ulkonäkö kysymys vaikuttaa siltä, että olen synnyttänyt lapseni Tsernobylissa. Korrektimmassa muodossa tiedustellaan häiritseekö lapseni naamassa oleva nyrkin kokoinen kasvain tai takapuolessa kasvava saparo minua.Mitä tekemistä vaateostoksillani on lapsenkasvatuksen kanssa?
Monessa kohdassa kysymyksissä paistoi läpi se mitä kysymyksellä haettiin. Onko lapsessa merkkejä tarkkavaisuushäiriöstä, ylivilkkaudesta, oppimisvaikeuksista, tai jopa jostain merkittävämmästä. Monet oireyhtymät alkavat ilmetä vasta ensimmäisen vuoden jälkeen tai jopa myöhemmin. Monille oireyhtymille on omianisia tietyt käytösmallit ja kasvonpiirteet. Autisteilla on usein samantyylisiä pakkoliikkeitä.
Jäin miettimään, tiedänkö liikaa vai osaako kuka tahansa kyselyyn vastaaja nähdä kysymyksen läpi? Entä osasinko vastata kysymyksiin rehellisesti vai yritinkö vastat niin, että pojista saa mahdollisimman normaalin diagnoosittoman kuvan? Toisaalta yritinkö vastauksilla vahvistaa omia diagnostisointeja poikien aistiyliherkkyydestä ja vähintäänkin lievästä ylivilkkaudesta?
Täytynee pyytää lupa vilkaista miehen vastaukset. Mies tuskin ylianalysoi ja vääristää sen takia vastauksiaan.
just; nämä ovat näitä minun rakastamiani kyselyitä: kaivaako lapsenne nenäänsä sopivasti /liikaa /liian vähän?
VastaaPoistaAhistaako enempi /sopivasti /vähempi kuin viime vuonna tähän aikaan?
... meillä tuorein kysely täytettiin yhdessä lapsen kanssa: "olen yksinäinen /yksinäisempi /yksinäisin - juu vai ei?"
Jopa lapsi haistoi, että tässä haetaan nyt jotain tiettyä vastausta...
Tuo on kyllä hämmentävä tuo helinä - heliseekö lapsi riittävästi? Paljonko pitää helisyttää? Saako helistä helistämättä? Jos helisee, niin mikä on oikea helinätaajuus? Helisevätkö tällaiset isoksi kasvaneet keskoset enempi vai vähempi kuin tuollaiset taaperoikäiset? Luulen, että meillä on huolestuttavan vähäistä tuo helinä...
Huomionarvoista on myös se, että heliseminen ei ole sama asia kuin häliseminen, vaikka vois luulla. Hälisemisestä kysyttiin erikseen.
Poista