Mä liikun kriisistä kriisiin, kuljen komein askelin.

Kahden kirjaimen pituinen uhkaus: YT.
Pahimmassa tapauksessa muutaman viikon päästä mies on lomautettu toistaiseksi (=riippu löysässä hirressä sen parisataa päivää, kunnes työsuhde loppuu kuin itsestään ja siirrytään kortistoon). Pidämme kiinni yhdestä ainoasta oljenkorresta ja toivomme parasta; Paperilla ei ehkä ole riittävästi perusteita juuri miehen lomauttamiseen.

Päätimme suhtautua mahdolliseen lomautukseen vähän niin kuin uuteen isäkuukauteen. Mies saisi olla kotona ja koska kuuluu liittoon, niin rahaakin tulisi oikeastaan aika pitkälti saman verran kuin isäkuukautena. Ongelma on siinä, jos lomautus todella tehdään tuollalailla määrittelemättömän pitkäksi aikaa. Pari kuukautta taloutemme varmasti ketsäisi, mutta sen jälkeen en tiedä..

Tein juuri tovi sitten talouslaskelmia. Laskin kaikki vuoden mittaan tulevat laskut ja jaoin summan 12sta. Tuon summan verran pitää siis saada kuussa laskujenmaksutilille. Summa oli reilu puolet tuloistamme. Sitten säästimme kaikki kuitit kuukauden ajan. Keskiverto kuukausi, ei mitään supererikoisia menoja. Kuittien summa oli 20e yli sen mitä laskujen jälkeen tileillemme jää. Ihan ok tulos siihen nähden, että olen hoitovapaalla. Elämme kädestä suuhun, mutta mitään muuta ei odotetukaan.

Jos mies lomautetaan, jostain pitäisi onnistua karsimaan kuluja 700e/kk. Elämäntyylimme ei ole leveä ja kulutustottumuksemme ovat vaatimattomat. Kuitteja kun käy läpi, ei selvää säästökohdetta ole helppo löytää.
Emme tupakoi tai käytä alkoholia. Ruuat valmistamme kotona, myös leivän. Jonkun verran pystymme säästämään valikoimalla tietyistä tuoteryhmistä sen halvemman version. Ravintolassa käymme silloin tällöin, siitä voisi vastentahtoisesti karsia. Vaatteita ostamme pakolliset, joskin silloin kun ostamme koitamme ostaa laadukkaita = ei halvimpia. Köyhän ei ole varaa ostaa halpaa. Autoa tankkaamme kerran kuussa. Poikien maitohappobakteerit ovat kalliita. Niistä luopuminen oliisi mahdollista sisäilmanlaadun ja äänisaasteen lisääntymisen kustannuksella.

Laskujen puolelta karsiminen on vielä mahdottomampaa. Yhden lehden peruutin, toinen lopetettiin. Näistä säästöä tuli 80e vuodessa. Muuta listalta ei oikeastaan pois voi ottaa, jollei vanhempien harrastuksia lopeteta. Niistäkään vaan ei saa kasaan kuin vajaa 500e vuodessa.
Laskujen puolelta en siis onnistu säästämään edes vuodessa tuota 700e.

Pistää miettimään. Uskon, että kävi miten kävi, niin selviämme. Silti juuri nyt tilanne tuntuu kovin ahdistavalta.

*

Olemme miehen kanssa olleeyt yhdessä kuusi vuotta. Siihen aikaan ei montaa kriisitöntä hetkeä mahdu.

Ensimmäisen vuoden elimme etäsuhteessa. Monien mukaan suhteemme olisi jo pitänyt kariutua siihen, kun pakkasin tavarani ja muutin miehen luokse. Ei kaatunut, vaikka toiselle paikkakunnalle muuttaminen olikin minulle suuri henkilökohtainen kriisi.
Päädyimme naimisiin ja aloimme yrittämään lasta. Ei onnistunut. Lapsettomuus teki tiukkaa suhteellemme, mutta selvisimme. Meidän onneksemme tulin raskaaksi, eikä lapsettomuus jäänyt hiertämään suhdettamme pidemmäksi aikaa.
Kaksosraskauden takia odotusaika oli täynnä riskejä ja pelkoja. Viitä vajaa pahimmat niistä kävivät toteen. Samaan aikaan kun kävimme läpi elämämme ehkä suurinta mullistusta, vanhemmaksi tuloa, keskosuus sen kaikessa kamaluudessa valtasi kotimme, mielemme ja parisuhteemme.

Pikku hiljaa on tilanne alkanut tasaantua. Keskosuus ei enää hallitse arkeamme, vaikka mieltämme se pitää edelleen tiukasti otteessa. Asian käsittely ja sen hyväksyminen on vielä täysin kesken. Eikö nyt siis olekin mitä mainion aika siirtyä seuraavaan kriisiin, lomautukseen/työttömyyteen? 

Miehen kanssa mietittiin, että jos tästäkin selvitään, niin joko sitten riittää vai vieläkö jotain kokeillaan? Onhan niitä kaikenlaisia avioeronaiheuttajia vielä jäljellä, vaikka alkoholismi tai syöpä. Toisaalta meillä ei ole vielä ollut kaksoset riittävän pitkään, että tiedettäis aiheuttaako se meidän eron. Tilastollisesti kaksosten vahemmat eroavat muita useammin ja yleisimmin lasten ollessa noin kolmevuotiaita.

Vai josko sittenkin vaan pidettäisiin edelleen kiinni miehen taannoisesta kommentista: "ei syytä huoleen, kun kato meissä on se eri, että me ei erota".