Pätkittäin

Katselin eilen kuinka pikku-ukot ottivat toisiaan käsistä ja alkoivat oma-aloitteisesti leikkimään Piiri pinei pyöriitä. Ensimmäistä kertaa näin kun leikkivät keskenään, ilman äitiä. Ääni väristen ja silmät kyynelissä yritin saada laululla säestettyä leikin loppuun asti. Joutuivat tyytymään kahteen säkeistöön, kun halaustulva keskeytti tanssin.

*

Bee sai turautettua tänään ensimmäistä kertaa pökäleen pottaan. Sen jälkeen hän tomerasti siivosi potan, nostamalla pökäleen kädessään pönttöön.
Ei se taida oikeen olla vauva enää.

*

Kotiapu tulee meille nykyään pareittain. Ne vuosikymmeniä työtään tehneet, lastensuojeluperheissä työskennellee rautaiset ammattilaiset eivät suostu tulemaan meille yksinään.
Samanaikaisesti olen helpottunut ja loukkaantunut. Olen helpottunut, koska jos nuo tädit eivät pärjää täällä paria tuntia yksinään, niin en ole kitissyt turhasta. Lievästi kolhittu olo on, koska lapseni aivan oikeasti ovat siis niin riiviöitä, että niiden kanssa ei yksin pärjää. (Jälkimmäinen tunne ei ole järjellä selitettävissä, enkä aivan ymmärrä sitä itsekään.)

*

YT-neuvottelut saadaan päätökseen tällä viikolla ja ensi viikolla kuullaan tuomio. Piinaavaa tälläinen odottelu. Oikeastaan aivan sama mitä päättävät, kunhan päättäisivät jo.

*

Tänään mennään poikien kanssa joulukonserttiin. Toivon, että saan imettyä tunnelman itseeni. Joskos alkava adventin aika ja joulun tunnelmointi peittoisi sisällä epämääräisesti möyryävän haikeuden.