Rauno

Viikonloppuna passitettiin pojat yöksi isovanhempien luokse. Hyvä niin. edes yhdet kunnolliset yöunet ja hieman vanhaa univelkaa maksettu ennen tätä viikkoa.

Aalla nousi kuume lauantaina. Eilen, kun Aa alkoi jo voida paremmin, Bee aloitti oireilun. Nyt vietetään siis neljättä päivää sisällä epämääräisten rytmien kanssa. Myös minä ja mies niiskuttelemme siihen malliin, että ei tässä kivaa ole kellään.

Lisäkivana selkäni päätti myös aloittaa kiukuttelun. Parin viikon hieman aiempaan rauhallisempi urheilutahti kostautuu. Eilen en sängystä meinannut ylös päästä. Lääkkeet ja jumpat yritetty, mutta ei auta. Kuljen ketterästi kuin mummo suossa.

Raivostuttava tälläinen keho, joka ei anna yhtään armoa. Vähänkään kun höllää syömisissä tai liikummisissa, niin heti saa tuntea nahoissaan. Pari viikkoa kun liikkuu vain 2-3h, niin heti rangotaan. Miten ihmeessä mä saan syksystä eteenpäin ylläpidettyä selkääni, jos se todella vaatii aina sen 4-5h liikuuntaa viikossa pysyäkseen kunnossa?

*

Pojat ovat oppineet isänsä nimen.
Kuulun siihen puoleen ihmisistä, joista on vain outoa ja kummallista, jos lapset kutsuvat vanhempiaan etunimillä. Lapsien kuuluu nimitellä vanhempiaan äidiksi ja isäksi tai muilla vastaavilla vanhempien asemaa kuvaavilla sanoilla.

Onhan se ymmärrettävää. Aina kun joku kutsuu poikien isää, huudetaan "Raunoooo!" (nimi muutettu). Ei kukaan koskaan ole tainnut poikien kuulleen huutaa "iskääää!". Kyllä minä kutsun miestä pojille puhuessani iskäksi ,ja pojat kyllä tietävät kuka on iskä. Kun iskä saapuu kotiin, huudahdetaan "iskä". Vaan jos tahdotaan iskän huomio tahi etsitään iskää, niin jo kajautetaan kuorossa "Raunooooo!".
Mies on kovasti yrittänyt olla reagoimatta nimensä huuteluun, sillä hänkin kovin toivoo olevansa pojille iskä. Vaikeaa se kuitenkin on. Ja minä, vaikka yritän, en osaa huutaa mieheni perään sitä iskää.

Saa nähdä kuinka käy. Vahva isäpuoliepäilyhän tuollaisesta nousee, kun äiti on äiti ja isä on Rauno.

Mies varmaan ilahtuu ikihyviksi tekstissä käytetystä nimivalinnasta. Ja huomaatteko, että olen viime päivät kuluttanut Maria Jotunia lukien?