Pääsiäinen tuli ja meni. Oli virkistävää vaikka ei levätä ehtinytkään. Kyläiltiin, tavattiin ystäviä ja sukulaisia. Pojat osoittivat taas kuinka paljon ovat rauhoittuneet, eivätkä edes isot sukusyömingit aiheuttaneet mitään holtittomia kiihdytysajoja.
Unta olisi saanut olla enemmän. Yhden yön nukuimme kaikki illasta aamuun sikeästi jokainen. Aamulla muut heräsivät virkistyneinä, minä zombina. En muistanut kännykkäni avauskoodia enkä pankkikortin tunnuslukua.
Ensi viikonlopulle on pojille sovittu yökylä ja minulle uniaikaa.
*
Ajatukset ovat harhailleet. Tässä iässä lisääntymisasiat ja perheenperustaminen on tapetilla. Sitä joskus ennen kuvitteli, että sitten kun ollaan tässä iässä niin sitä sitten hankitaan tai ollaan hankimatta niitä lapsia ja sitten ollaan onnellisia siitä päätöksestä. Vaan eipä olekaan niin yksinkertaista. Ei kenellekään. Ei ainakaan tässä meidän lähipiirissä.
On tahallisesti ja tahattomasti lapsettomia. On niitä, jotka eivät oikein osaa päättää. On niitä jotka ovat onnellisia päätöksensä kanssa ja yhtälailla niitä, jotka miettivät oliko ratkaisu sittenkään oikea. On pariskuntia, joiden tarpeet eivät kohtaa. Ja niitä, jotka haluavat samaa, mutta eivät sitä saa. Pareja, joista kumpikaan ei tiedä mitä tahtoisivat. On vahinkoraskauksia ja taas niitä, jotka olisivat useammankin lapsen tahtoneet, mutta riskit ovat liian suuret.
Ei ole ihmistä, jota aihe ei koskettaisi. Ja oli tilanne ja päätös mikä tahansa, helppoa se ei koskaan ole. Aina se riipaisee jostain niin syvältä, niin perustarpeista ja haluista, että järjen kanssa loppujen lopuksi asialla on kovin vähän tekemistä.
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti