keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Erään luvun loppu

Kirjoitin blogiini ensimmäisen kerran sinä päivänä, kun mies lähti isyysloman jälkeen töihin ja jäin yksin kotiin poikien kanssa. Tarvitsin jonkun jolle höpöttää mielessä vellovia ajatuksia. Tarvitsin paikan, jossa purkaa niitä tunteita, joita ei oikein kenellekään voinut kertoa. Selvitellä päässä sekamelskana sinkoilevia ajatuksia, joiden juonesta sai aina paremmin kiinni, kun ne kirjoitti auki. Blogi oli siihen mainio väline. 
Kauaa en täällä ehtinyt olla yksin, kun jo teitä lukijoita alkoi ilmaantua. Te teitte tästä vieläkin antoisampaa. 

Varmaan arvaatte mihin tämä teksti johtaa?

Huomenna alkaa miehen loma. Loman jälkeen töihin palaa miehen lisäksi myös höperöitynyt äiti. Pojille sain tänään tietää varmistuneen hoitopaikan aivan ihanasta päiväkodista.

En usko, että kesän aikana saan mitään kirjoitettua. Ajattelin keskittyä virtuaalielämän sijaan taas oikeaan elämään. Paitsi että olen niksahtanut Instagramin pauloihin. Se riittänee kesän ajaksi.

Syksyn tullen tämä blogi ei ole enää tarpeellinen. Syy, miksi blogin perustin, ei ole enää olemassa. Niinpä luulen, että tämä viesti tulee olemaan tämän blogin viimeinen.
Jollen sitten tule vinkkaamaan, mistä osoitteesta minut syksystä alkaen löytää. Jos löytää. Aivan itseäkin jännittää, iskeekö bloggaamiskaipuu vai ei.

Kiitos teille, jotka olette tätä kautta minua tukeneet, auttaneet ja neuvoneet! Kuulutte ehdottomasti osaksi niitä tärkeitä tukipilareita, joiden varassa tämä äiti ja tämä perhe ovat pysyneet pystyssä.

Jotenkin haikeaa. Blogin ensimmäinen kirjoitus oli niin selvästi jonkin uuden alku. Yhtä selvästi tämä kirjoitus on nyt erään luvun loppu. 
On hyvä, että olen kirjoittanut tänne kaiken, hyvän ja huonon. Että kun aika koettaa kullata muistoja, voin piipahtaa tarkistamassa, kuinka auvoista se nyt sitten oikeastaan olikaan. Vaikka olihan se sitäkin, auvoista, aina välillä. 

4 kommenttia:

  1. no höh.
    Vaikka täytyyhän sitä tietysti priorisoida tosielämä virtuaalin edelle. Mutta silti, höh!

    VastaaPoista
  2. Minäkin olen päättänyt lopettaa loppukesällä kokonaan. Jahka saan ensin keskeneräiset tekstit kirjoitettua loppuun ja julkaistua.

    Iso kiitos sinullekin näistä parista vuodesta ja vertaistuesta. <3 Toivottavasti tapaamme vielä! :)

    VastaaPoista
  3. Harmi, tulee ikävä. Hyvää jatkoa sinulle ja ukoille!

    VastaaPoista
  4. Ymmärrän. Harmittaa silti!!!

    Onnea uuden alkuun!

    s

    VastaaPoista