Vapaamuotoinen

Eilisten taputuskarnevaalien seurauksena pojille jäi käsitys, että ruokapöytään kuuluu taputtaminen. Voi möhkö! Ei tule enää pöydässä istumisesta mitään. Jompikumpi innostuu vähäväliä läiskyttelemään ja toinen yhtyy orkesteriin hetimiten mielellään.
On se vikkelää tuo oppiminen tarvittaessa.

Ovat oppineet muutakin. Varsinkin Beellä tuntuu olevan sisäistämiskausi meneillään. Synttärilahjaksi saadun Brion palikkalaatikon mysteeri on lähes ratkaistu. Oikea palikka hakeutuu jo oikean reijän kohdalle, vielä kun sais oikeaan asentoon. Niin ja on sinne päähän vihdoin ensimmäinen kieltokin iskostunut.
Muuton jäljiltä meillä on yhdessä nurkassa lattialla tauluja. Ne ois poikien mielestä eri kiinnostavia. Tarpeeksi monta kertaa kun olen tiukasti lausunut kuuluvaa eitä ja nostanut ukkelit taulujen luota pois, niin nyt löytyi Bee taulujen edestä istumassa päätään pudistellen, "ei, ei, ei".

**

Tämän päivän olen viettänyt koneella vammaistukihakemuksen lisäselvitysosaa kirjoittaen. Tällä hetkellä kasassa on neljä sivua ja vielä en ole lopussa asti. Sain eilen Kelan-tädiltä ohjeeksi kertoa koko meidän viime vuodesta ja mainita myös, että emme ole aiemmin tienneet olevamme kelpaavia tuen saajiksi. Joskussillointällöinharvoinmahdollisestisaattaaolla että tälläisissä tapauksissa tukea saattaavoiollamahdollisestijoskus myönnetään takautuvasti jopa yli tuon asetetun puolen vuoden ajalta.

Lisäselvitys saa kuulema olla vapaamuotoinen. Inhoan tuota sanaa, vapaamuotoinen. Mistä sen tietää milloin se on oikeasti vapaa? Vapaamuotoisessa työhakemuksessa muotoseikat on erittäin tärkeitä. Pukukoodina vapaamuotoinen tarkoittaa juuri tietynlaista pikkutakkia. Mikä on Kelan vapaa?

Päädyin käyttämään sitä sellaista perusasiakirjamuotoilua, sitä sellasta vähän kuin se vapaamuotoinen työhakemus. Päädyin myös käyttämään väliotsikoita, sairaala-aika, lääkitys, ravitsemus, apuvälineet, kaksosuus jne. Tein ensin väliotsikottoman version, enkä pysynyt edes itse kärryillä. Nyt sillä hakemuksen käsittelijällä on ehkä vähän mahdollisuuksia.

Kirjoittaessani hakemusta vihdoin minullekin valkeni miksi olemme kelpoja saamaan tuota tukea. Jotenkin näin tilanteemme ulkopuolisen silmin. Luin tekstiäni työsilmilläni. (Olen viisitoista vuotta tehnyt töitä erityisryhmien kanssa. Kehitysvammaisten, aistivammaisten, liikuntavammaisten ja monivammaisten kanssa. Tuo viimeinen ryhmä on suosikkini. Siis töissä. Mitä enemmän juttuja, sen jännempää!)

Kun luin kirjoittamaani kuvausta lapseni hoidosta, tajusin että se kuulostaa samalta kuin ne tekstit joita olen lukenut ennen kursseja ja leirejä tulevista kurssilaisista. Tekstin pohjalta yritän arvioida millaista tukea ja apua kyseinen heppu tarvitsee päivittäin. Tajusin, että Aan paperit luettuani saattaisin hieman huokaista. "Tää on näitä, jotka tarvii koko ajan jonkun viereen. Tän avustajalle ei varmaan toista lasta voi laittaa."
Minulle valkeni, että jos nyt laittaisin Aan hoitoon, hän tarvitsisi ehdottomasti henkilökohtaisen avustajan.