Väsymyskrapula

Murr.
Viime yönä taas valvottiin.
Mihin ovat kadonneet ne minun ihmeellisen helpot poikavauvat, jotka nukkuvat yöt läpeensä ja antavat vanhempansakin nukkua? Kun ei ole edes hampaita joita syyttää, eikä viime yönä edes yökyläpaikkaa. Eikä ollut nälkä. Vaikutti lähinnä siltä, että Beelle olisi iskenyt jonkun sortin yökauhu, joka tietenkin tarttui myös Aahan.

Levottomia ovat tämän tuvan yöt olleet viime aikoina muutenkin. Minä näen painajaisia. Mies on stressaantunut ja nukkuu huonosti. Heräilee keskellä yötä valvomaan, välillä tunneiksi.Olen huolissani ukkokullasta, en vaan tiedä miten auttaa.
Yleensä teemme viikonloppuina niin, että vuoroöin järjestämme toiselle mahdollisuuden nukkua pidempään. Pidempäännukkujalla on oikeus skipata keskiyön vellihetki ja aamupala. Monen viikon poikkeustilan takia, tuota järjestelyä ei olla onnistuttu tekemään. Aina silloin tällöin mies on mahdollistanut moisen nukkumisen minulle myös viikolla, jos jaksamiseni on sitä vaatinut. Miehen uupumuksen takia, moisesta en ole tohtinut haaveillakaan.

En muista koska olisin viimeeksi nukkunut aamulla pidempään? Joskus ennen muuttoa? Tai olihan tuossa se yksi aamu, kun pojatkin nukkuivat kymmeneen. Ja oli se hotelliyö. Se ei tunteina ollut tavallista yötä pidempi, mutta laadultaan varmasti parempi. Iso asia, ettei tarvitse herätä vaativaan huuteluun. Silti kaipaisin tauottomia, hiukan pidempiä unia.
Luulin moisiin saavani mahdollisuuden viime viikonloppuna. Sovittiin appivanhempilassa, että mies nukkuu taas ensimmäisen yön ja minä toisen yön. Eipä käynyt niin. Ensimmäisenä aamuna heräsin ennen viittä, toisena ennen seitsemää.

Tänään väsymyskrapulan kestämisessä olisi ollut jo riittämiin. Siihen ei olisi tarvittu lisäksi muutaman tunnin sairaalareissua ilman aamupalaa tai -kahvia. Eikä sairaalakäynnin sotkemaa päivärytmiä pojille, molemmille tietenkin sotkeutuneena ihan omanlaiseensa epärytmiin päiväunien suhteen. 

Luojan kiitos, huomenna on pyhä.

**
Juuri ennen takstin julkaisua, aloin epäröidä. Voinko julkaista tälläistä kitinää? Kaikki muut äidit valvoo vuodesta toiseen, eikä ne siitä ulise. Minä muutaman hassun yön ja heti olen parkumassa. Missä mun suomalaisuuden kylkiäisinä syntymässä lahjoitettu sisu on ? Missä talvisotahenki?