Epäilen, että Aa on käynyt lukemassa blogiani. Ilmeisesti lapselle tuli paha mieli siitä, että on etäisyydellään aiheuttanut äidille huolta. Nyt on alkanut hurja paikkausoperaatio.
Se kellii sohvalla vieressä ja kerjää rapsutusta. Vinkuu syliin. Vaatii huomiota ja läheisyyttä aivan ennennäkemättömällä tavalla. Eilen sain tehdä kasvohierontaa, kunhan en suun ympärille koskenut. Lapsi näytti euforisen rentoutuneelta. Superhuipennuksena erään korvakipukohtauksen päätteeksi nukahti syliini suus uloisesti rinnan ympärillä niin kuin imeväisellä konsanaan. Siis tuolla meidän lapsella, jonka tissikokemukset on yhden käden sormilla laskettavana.
Haluaisin uskoa, että nyt ollaan saavutettu joku uusi vaihe kävelemään oppimisen myötä. Olenkohan mahtanut muistaa täällä edes mainita, että se tosiaan oppi kävelemään? Eikö tämä johdukin vain siitä, että nyt kun on itsenäisempi tarvii myös enemmän turvaa? Eihän tämä vaan johdu tuosta flunssa/korvatulehdusputkesta? En tahtoisi tämän menevän antibiooteilla ohi.
*
Käytiin iltakylässä vanhempieni luona. Siellä on sellainen hieno suihkukaappi, jossa on suihkuttimia vähän jokapuolella, sadesimulaattori, radio ja höyrytoiminto. Kävin poikien kanssa kaapissa hengittelemässä höyryä. En tiedä auttoiko flunssaan pidemmällä juoksulla, mutta jotain se teki. Kaapista tuli ulos hih! kaksi punakkaa hyvin tyytyväistä lötköpötkö poikaa. Aa oli koko loppu illan aivan raukea.
Voi kun olisi rahaa aivan loputtomasti, niin moinen vekotin tulisi meille heti.
Äitini kertoi, että yksi teini-ikäinen lapsenlapsi pistää kaappiin jonkun sellaisen toiminnon, että suihkun suutin vaihtelee. Sitten se hyppii ja pomppii siellä kaapissa yrittäen väistellä vettä. Mielikuvana melko huvittava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti