Tänään äiti ei oikein toimi

Sain pojat juuri parvekkeelle päiväunille. Vielä jos olisi pitänyt jaksaa viisi minuuttiakin, en tiedä miten olisin selvinnyt. Puolituntia sitten istuin ruokapöydässä itkien seuraten vierestä, kuinka toinen maalaa perunamuusilla pöytää ja toinen tiputtaa suunnitelmallisen keskityyneesti lusikan jo lattialla olevan lautasen seuraksi. 

Oleminen noiden kahden kanssa on tällä hetkellä raastavaa paskamaista haasteellista. Tällä kertaa en keksi mitään ulkopuolista syytä:
 

• En ole erityisen väsynyt. Edelliset pari yötä olen nukkunut hyvin ja pitkään. Osittain tästä on kiittäminen uutta älypuhelintani, jota en ilmeisesti osaa torkuttaa vaan onnistun ottamaan herätyksen aina kokonaan pois päältä. Niinpö eilen ja tänään ollaa nukuttu poikien kanssa aivan yllätys pitkään.

• Olen saanut poistua kotoa ja tehä omia juttuja enemmän kuin aikoihin. Käynyt elokuvissa ja lenkillä, tanssimassa ja kahvilla. Ensi viikonlopuksi on luvassa kaksikin omaa menoa.

• Olen saanut apua enenmmän kuin aikoihin. Eilen ystäväni tuli oma-aloitteisesti käymään auttaakseen kotitöissä. Tuli imuroitua koti taas parin viikon tauon jälkeen.

Puuttuuko listasta jokin ulkopuolinen tekijä, jota vielä voisi syyttää?


Haastellisuutta ja hermojen riittämättömyyttä lisää tällä hetkellä useampi asia:

• Been ehdoton omaehtoisuus. Kulminoituu ruokapöydässä totaaliseen ruokalakkoon ja pöydällä seisomiseen. Kuinka kauan lapsi voi elää maidolla ja Herra Hakkarais -pastilleilla?

• Aan usko siihen, että aivan kaikki asiat maailmassa on suunniteltu hänen kiduttamisekseen. Erityisesti vaatteet ja vaipat ja tietysti niiden pukeminen. 

• Molempien poikien kuvitelma siitä, että pöydälle kiipeäminen on äidinkin mielestä hauska leikki. Sama pätee ruuan ja lautasten paiskomiseen sekä kissan häntään ja kissaan.  

• Yökukkumiset. Nämä onneksi edelleen poikkeus eikä sääntö.

Koska kaikki listalta löytyvät aisat ovat aiva perusjuttuja lasten kanssa, olen tullut lopputulokseen, että minua ei ehkä olekaan luotu kotiäidiksi. Tai ehkä ei äidiksi ylipäätään. 

Ihmiset ympärilläni ovat aina ajatelleet, että olen lasten kanssa taitava. Joskus saatoin kuvitella näin myös itse. Useasta suusta olen kuullut ihasteltavan kuinka hyvä äiti varmasti olisin/olen. 
Tänään ei tunnu siltä. Tänään mietin ruokapöydässä alanko hutamaan vai itkemään. Tänään etsin netistä lasten talvikenkien sijaan työpaikkailmoituksia.