maanantai 8. lokakuuta 2012

Yöllisiä

Viime yö oli levoton ja pitkä.

Kävin illalla elokuvissa katsomassa Puhdistuksen ja se sai ahdistumaan siinä määrin, että ensin meni itsellä yhteen asti ennen kuin sain rauhoituttua nukkumaan. Parin tunnin päästä nukahtamisestani pärähti naapurihuoneen biologiset herätyskellot soimaan. Hetken rauhoittelun jälkeen vaikutti jo tovin siltä, että häiriö oli vain tilapäinen. Palasin sänkyyn, mutta eipä vaan taas uni tullut. Ei ollut tosin tarviskaan, sillä puolen tunnin päästä pääsin taas siirtymään lastenhuoneen lattialle.

Aa tarvitsi läheisyyttä. Ujutin käteni pinnojen välistä ja pikkuinen käsi tarttui tiukasti sormeeni.
Hetken päästä viereisessä pinnasängyssä iski kateus. Bee nousi seisomaan ja protestoi tiukkasävyisesti moista yhden lapsen suosimista. En millään saanut toista käsiäni ylettymään samaan aikaan molempiin pinnasänkyihin, joten Been oli tyytyminen jalkaani.

Ensin sormia työnnettiin varpaiden väliin. Kohta pian ukkovarpaani pääsi korvaamaan tuttia. Tovi myöhemmin pikku-ukko oli kääntynyt sängyssään 180 astetta ja läiskytti jalkaani omilla jaloillaan. Nukkumisesta ei ollut tietoakaan.

Juuri kun tuntui, että molemmissa sängyissä rauhoitutaan taas, kissa tepsutteli huoneeseen. Molemmat pojat popsahtivat sängyissään pystyyn. "Thisssh, thisssh, tissa!" Kissa kävi kuuliaisesti tervehtimässä molemmat, jonka jälkeen se kiipesi mahanipäälle, puski nenällään nenääni, tuijotti tiukasti silmiin ja alkoi kehräämään.

Ikuisuudelta tuntuneiden tuntien(?) ajan aina hetken rauhan jälkeen, jommassa kummassa sängyssä noustiin pystyyyn itkemään/juttelemaan/nauramaan/kissittelemään/tanssimaan. Kissa petasi paikan kainalooni. Missään välissä en ehtinyt saada unesta kiinni.

Yhtäkkiä heräsin jälleen. Aa oli noussut taas pystyyn, ovi oli laitettu kiinni ja kissa raapi ovea. Kuulin miehen olevan suihkussa. Aamu - jo vai vihdoin, en tiedä. Päästin kissan huoneesta, kampesin Aan selälleen ja päätin vielä koittaa hetken nukkua.

Bee herätti minut. Aa tuhisi täydessä unessa. Ulkoa kajasti valoa jo niin, että tajusin päviän olevan pitkällä. Nousin Been kanssa ylös. Kello näytti 10:39. Aa heräsi kun Bee meni varastamaan pinnojen välistä siltä unilelua. Aamupalalle päästiin yhdeltätoista. 

1 kommentti:

  1. Mekin käytiin lauantaina katsomassa puhdistus ja aloittelinkin siitä jo eilen blogitekstin, joka on vielä kesken.. kovin oli tosiaan ajatuksia ja ahdistusta herättävä.. ja pakko oli pahimmassa kohdassa itkeä oikein tunteella pahaa oloa pois

    VastaaPoista