Väsyttää

Meidän yöt ovat muuttuneet levottomiksi. Tuntuu, että joku valvoo aina vuorollaan. Viime yönä taisi valvoa taas kaikki.

On tietenkin aivan luonnollista, että juuri kävelleen oppineen lapsen yöt ovat leovttomia. Sama pätee flunssaiseen lapseen ja aikuiseen. Vaan entäpä ne yöt, kun lapset eivät nuku levottomasti, eikä ketään flunssa riivaa unia häiritsevästi. Mikä silloin saa äidin valvomaan?

Sänkyyn mennessä iskee levottomuus. Pyörin ja kierin. Etsin asentoa ja kohennan tyynyä. Kuuntelen äänikirjoja. Kun hiukankaan nukuttaa, suljen kirjan ja koetan nukahtaa. Nousen, käyn vessassa ja laitan taas kulokkeet korvilleni. Lopulta tuntien päästä vihdoin saan suljettua silmäni ja unen päästä kiinni.  Aamu tulee aina liian nopeasti.

Yritin miettiä mistä kiikastaa. Ei minua ahdista erityismmin, ei ainakaan sillä tavalla näkyvästi. Meillä ei ole akuutteja huolia tai murheita. Perheemme yleiskriisiä lukuunottamatta asiat ovat hyvin.
En millään saa kiiinni päivällä asioista, mitä yöllisinä hetkinä mietin. En kertakaikkiaan muista yhtäkään mietettäni.

Alan olla väsynyt.
Niin väsynyt, että viime yönä vihdoin putkahti päähäni ajatus, joka sävähdytti niin ettei unohtunut: voi kun tää kaikki vain loppuis.

Tiedän, etten oikeastaan sitä tarkoita. Olen elämässäni täyttänyt usempaan otteeseen eri kriisitilanteissa masennustestejä. Vaikka tulokset olisivat olleet mitä, en koskaan ole rastittanut kohtaa minulla on itsetuhoisia ajatuksia tai uskoni tulevaisuuteen on kadonnut. En edelleenkään rastittaisi. 
Siltikään en voi ohittaa ajatusta tuosta vain. Se todella tuli mieleeni. Ainakin tuon lyhyen hetken tuntui siltä,  että se tulevaisuus johon uskon, on liian kaukana. En jaksa sinne asti.

*

Luuletteko, että jos neuvolassa kertoisin
a) saisimme taas kotiapua 
b) lapset lähtisivät huostaan
c) äiti lähtisi huostaan?