A)
Käytiin juuri Aan kanssa lääkärissä. Viime keskiviikosta asti sen vaippalastit ovat olleet erikoisen haluttomia ja poikkeavan värisiä. Pahimpana tavara polttaa Aan ihon aivan punaiseksi. Hajuttomuuden takia yleensä ollaan huomattu vaipanvaihtotarve vasta kun lapsi on tovin huutanut kivusta ja kieltäytynyt istumasta.
En tiedä olisinko Been kohdalla vielä lähtenyt lääkäriin, mutta Aan kanssa nää suoli- ja mahavaivat pelottaa aina ihan eri tavalla. Kun kyseessä on vielä lapsi, jonka pituus-painosuhde on -24%, niin kauhean pitkään ei uskalla arpoa näiden ruuansulatusjuttujen kanssa.
Lääkäri ei oikein osannut sanotaan mitään. Lupasi konsultoida ja soitella.
Aan kanssa tuli viikonloppuna toinenkin vanhat traumat pintaan nostava tilanne. Sen kurkkuun jäi ilmeisesti pala chiliä jumiin. Se sai valtavan yskä- ja yökkimiskohtauksen. Se tuntui kestävän ikuisuuden ja näytti kamalalta. Mies boikotti lopulta sitä ylösalaisin ja taputti selkää. Viimein poika oksensi ja sai sen jälkeen hengityksen tasaantumaan.
Minun kädet tärisivät vielä vartin päästäkin.
*
B)
Bee on outo. Ei lainkaa oma itsensä. Lauantaina kaikki oli vielä ok. Sunnuntai-aamuna poika heräsi väärällä jalalla ja siitä alken on ollut kuin perseeseen ammuttu karhu. Lyö, potkii, kiukuttelee, mököttää, huutaa ja tekee kaikkea mitä ei saisi.
Mikään ei auta. Ei särkylääke, ei syöminen, ei holdaus, ei kyläreissu, ei nukkuminen. Holdausta en uskalla tänään yksin kotona ollessa, sillä sekä la että su holdaus kestivät yli tunnin, eilinen puolitoistatuntia. Tunnin ja vartin kohdalla aloin olla siinä määrin hermostunut itsekin, että oli pakko alkaa rauhoitella lasta (ja itseä) hyräilemällä.
Sattu vielä somasti, seinänaapurilla oli samaan aikaan asuntonäyttö.
Huolettaa tuon pienen miehen oleminen. Vaikea olla syyttämättä itseään. Tähän asti olen aina pystynyt itselleni todistelemaan, että kyllä me ihan hyviä vanhempia ollaan kun pojat ovat niin elämäänsätyytyväisiä. Kun puolitoistavuotias käyttäytyy kuin pahanenkin teini vuoroin raivoten ja vuoroin murjottaen masentuneena, niin tekee tiukkaa uskotella itselleen, että vika ei ole minussa.
Tänään on ollut ehlä hiukan parempi, mutta ei paras. On se tänään sentään kerran tai kaksi hymyillyt. Mutta yleensä kun se on sellainen päivänpaiste ja nnoissaan kaikesta. Vaikka saahan sen kanssa jokapäivä vääntää jostain, niin se antaa kaiken aina hetkessä anteeksi ja sitten ollaan taas hyvää pataa.
*
C)
Olen yli kymmenen vuoden ajan aina paastonnut laskiaisesta pääsiäiseen. En kaikesta vaan aina jostain. Jonain vuonna suklaasta, jonain roskaruuasta, yhtenä vuonna kaikesta sokerista. Ennne kuin aloin kasvissyöjäksi kokonaan, paastosin yhden kevään lihasta.
Ainoastaan kahtena viime vuonna on paasto jäänyt väliin. Raskaanaollessa en jaksanut: Viime kevänä taas tahattomasti jouduin paastoamaan kaikenlaisesta, kuten sosiaalisista suhteista ja unesta, joten en enää halunut koetella jaksamistani muusta luopumisella.
Tänä vuonna ajattelin osallistua ekopaastoon. Homma alkaa huomenna, mutta viime viikolla otin jo varaslähdön ja keksin poikien iltapuurojämille jatkokäytön:
Ylijääneet puurot, banaanit, mukeista maidonloput, kananmuna ja lusikallinen jauhoja sekaisin. Pannulla paistaen tai uunissa kypsentäen syntyy mahdottoman maukkaat letut/leipäset seuraavan päivän välipalaksi.
Käytiin juuri Aan kanssa lääkärissä. Viime keskiviikosta asti sen vaippalastit ovat olleet erikoisen haluttomia ja poikkeavan värisiä. Pahimpana tavara polttaa Aan ihon aivan punaiseksi. Hajuttomuuden takia yleensä ollaan huomattu vaipanvaihtotarve vasta kun lapsi on tovin huutanut kivusta ja kieltäytynyt istumasta.
En tiedä olisinko Been kohdalla vielä lähtenyt lääkäriin, mutta Aan kanssa nää suoli- ja mahavaivat pelottaa aina ihan eri tavalla. Kun kyseessä on vielä lapsi, jonka pituus-painosuhde on -24%, niin kauhean pitkään ei uskalla arpoa näiden ruuansulatusjuttujen kanssa.
Lääkäri ei oikein osannut sanotaan mitään. Lupasi konsultoida ja soitella.
Aan kanssa tuli viikonloppuna toinenkin vanhat traumat pintaan nostava tilanne. Sen kurkkuun jäi ilmeisesti pala chiliä jumiin. Se sai valtavan yskä- ja yökkimiskohtauksen. Se tuntui kestävän ikuisuuden ja näytti kamalalta. Mies boikotti lopulta sitä ylösalaisin ja taputti selkää. Viimein poika oksensi ja sai sen jälkeen hengityksen tasaantumaan.
Minun kädet tärisivät vielä vartin päästäkin.
*
B)
Bee on outo. Ei lainkaa oma itsensä. Lauantaina kaikki oli vielä ok. Sunnuntai-aamuna poika heräsi väärällä jalalla ja siitä alken on ollut kuin perseeseen ammuttu karhu. Lyö, potkii, kiukuttelee, mököttää, huutaa ja tekee kaikkea mitä ei saisi.
Mikään ei auta. Ei särkylääke, ei syöminen, ei holdaus, ei kyläreissu, ei nukkuminen. Holdausta en uskalla tänään yksin kotona ollessa, sillä sekä la että su holdaus kestivät yli tunnin, eilinen puolitoistatuntia. Tunnin ja vartin kohdalla aloin olla siinä määrin hermostunut itsekin, että oli pakko alkaa rauhoitella lasta (ja itseä) hyräilemällä.
Sattu vielä somasti, seinänaapurilla oli samaan aikaan asuntonäyttö.
Huolettaa tuon pienen miehen oleminen. Vaikea olla syyttämättä itseään. Tähän asti olen aina pystynyt itselleni todistelemaan, että kyllä me ihan hyviä vanhempia ollaan kun pojat ovat niin elämäänsätyytyväisiä. Kun puolitoistavuotias käyttäytyy kuin pahanenkin teini vuoroin raivoten ja vuoroin murjottaen masentuneena, niin tekee tiukkaa uskotella itselleen, että vika ei ole minussa.
Tänään on ollut ehlä hiukan parempi, mutta ei paras. On se tänään sentään kerran tai kaksi hymyillyt. Mutta yleensä kun se on sellainen päivänpaiste ja nnoissaan kaikesta. Vaikka saahan sen kanssa jokapäivä vääntää jostain, niin se antaa kaiken aina hetkessä anteeksi ja sitten ollaan taas hyvää pataa.
*
C)
Olen yli kymmenen vuoden ajan aina paastonnut laskiaisesta pääsiäiseen. En kaikesta vaan aina jostain. Jonain vuonna suklaasta, jonain roskaruuasta, yhtenä vuonna kaikesta sokerista. Ennne kuin aloin kasvissyöjäksi kokonaan, paastosin yhden kevään lihasta.
Ainoastaan kahtena viime vuonna on paasto jäänyt väliin. Raskaanaollessa en jaksanut: Viime kevänä taas tahattomasti jouduin paastoamaan kaikenlaisesta, kuten sosiaalisista suhteista ja unesta, joten en enää halunut koetella jaksamistani muusta luopumisella.
Tänä vuonna ajattelin osallistua ekopaastoon. Homma alkaa huomenna, mutta viime viikolla otin jo varaslähdön ja keksin poikien iltapuurojämille jatkokäytön:
Ylijääneet puurot, banaanit, mukeista maidonloput, kananmuna ja lusikallinen jauhoja sekaisin. Pannulla paistaen tai uunissa kypsentäen syntyy mahdottoman maukkaat letut/leipäset seuraavan päivän välipalaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti