sänkyralli

Onni on ihmiset, joille voi soittaa ja pyytää ihan mitä vaan. Vaikka että, voisitteko käydä meidän puolesta kaupassa ostamassa pimentävän rullaverhon, tulla sen kanssa meille ja asentaa sen. Ja sitäkin isompi onni on, että on niitä, jotka sitten tekee tuon kaiken ja vielä hymyillen.

Meillä uniajat ovat lyhentyneet lyhenemistään. Yöaikaan meillä pörisee sänkyralli, jossa kaikki viisi vaihtaa sänkyä ja paikkaa kerran jos toisenkin. Aamulla ihmetellään kuka herää mistäkin nurkasta ja kenen kanssa.

Pääorganisaattorina yörallissa on ollut Bee. Ukkeli herää siinä yhden aikoihin, eikä saa unta. 1-4h se keksii kaikenlaista puuhaa, välillä ehkä torkahtaa, mutta pompsahtaa vieteriukkona aina vaan uudestaan ylös.Vaihtelevalla menestyksellä se saa myös Aan lietsottua leikkeihinsä.
Jotenkin tuon kanssa vielä elettiin, mutta nyt kevätauringon myötä Aa alkoi heräilemään kuuden aikaan.

Viikonloppuna oltiin lopulta niin väsyneitä kaikki, että mistään ei tullut enää mitään. Aluksi mietittiin onko pojat tulossa kipeiksi kun ovat niin vetämättömiä ja kärttyisiä. Mietin jo lääkärillekin soittamista. "Hei! Mun lasta vituttaa. Oisko teillä mitään lääkettä?"
Lopulta luovuimme sairastumisteoriasta ja totesimme miehen kanssa, että poikia ihan vaan väsyttää. Kun kumpikaan ei ole varmaan viikkoihin nukkunut kunnollisia yöunia ja päikkäritkin jäävät aina lyhyiksi, niin johan siinä ketä tahansa harmittaa.

Kun itse emme asioille ehtineet/kyenneet/jaksaneet, tartuin puhelimeen ja soitin lankomiehelle. Paria tuntia myöhemmin poikien ikkunassa komeili pimennysverho. Nyt ollaan nukuttu kaksi yötä aamu seitsemään asti. Jotenkin mystisesti verho tuntui auttavan myös Beetä ja sänkyrallitkin ovat edellisinä öinä jääneet väliin.
Joskos sitä tästä taas pikku hiljaa joku saisi hymynkin tuserrettua naamalleen.