Leijona vs. lahna

Pitäisi olla leijonaemompi.

*
Pitäisi avata suunsa lähipiirille, että nyt sitten sitä suuta soukemmalle.
En vaan keksi mitään korrektia tapaa. En tiedä onko minusta suoraansanojaksi.

*
Verkostopalaveri lähestyy. Olen selvitellyt etukäteen eri hoitopaikkoja ja -muotoja. Etteivät sitten pääse yllättämään takavasemmalta ja saa meitä suostumaan johonkin mitä emme aivan ymmärrä. Ajattelin myös kirjoittaa itselleni muistiinpanot kokousta varten, etten unohda tärkeitä argumentteja.
Silti olen melko varma, että pupu ehtii pöksyihin juuri ennen palaveria ja siellä nyökkäilen kaikkeen kuin hyvin koulutettu koira.

*
Neuvolantädin kanssa ei vieläkään ole päästy samalle sivulle. Tuntuu, että edellisen episodin jälkeen sen suhtautuminen on entistä nihkeämpää.
En vaan ole saanut selvitettyä miten se vaihtaminen oikein tapahtuu ja että pitääkö sitä olla vallan niin suoraselkäinen, että ihan sille tädille itselleen pitää kertoa että me ei enää haluta olla sen kaa.

*
Pahimpana kaikesta, pitäisi kitistä taas kotiavusta. Tuntuu elitistiseltä olla närkästynyt avusta, jota saa ilmaiseksi kotiin. En tiedä kehtaanko edetä asiassa. Joka tapauksessa minun täytyy kotiavun esimieheen ottaa yhteyttä, sillä työnmuoto pitäisi muuttaa, mutta pystynkö samalla sanomaan, että me ei sitä yhtä tätiä sitten haluta.

Viime syksynä sovimme, että meille tulee kotiapua 1-3 kertaa viikossa aina miten työntekijöille sattuu sopimaan. Ei yhtä ja samaa tätiä joka kerta, vaan aina se ketä ehtii. Niinpä meillä on ravannut jos jonkinmoista tätiävähän milloin sattuu.
Järjestely oli meille tähän saakka mitä mainioin. Saimme usein apua monta kertaa viikossa. Pojat eivät tätejä vierastaneet, joten vaihtuvuus ei ollut ongelma. Siis tähän saakka. Nyt on.

Bee - vähän myös Aa, mutta lähinnä Bee - on alkanut oireilemaan epärutiineja ja epäjärjetystä. Se saa aivan suhteettomia raivareita kun asiat eivät mene hänelle ennakoitavissa olevalla tavalla. Kaikki muutokset ovat vihollisia ja kaikki epänormaali silkkaa kiusantekoa häntä kohtaan.
Ymmärrän, että juuri tuossa ikävaiheessa moinen on suht normaalia, mutta kuten mainitsin, pojan reaktiot tilanteisiin on täysin suhteettomia.

Puhuin asiasta miehen kanssa. Kyselin neuvoa sairaalan lasten psykiatriselta ja neuvolapsykologilta. Yhteistuumin totesimme, että niitä asioita joita voimme helpottaa, niin olisi syytä helpottaa. Yksi näistä kotiavun muuttaminen takaisin siihen malliin, että aina sama täti ja saman päivänä.

Tämä asia on tietysti vielä aivan helppo esittää kotiapupomolle. Vaan kun samalla haluaisin varmistaa, että se ketä meille sitten tulee, ei ole se yksi tietty täti. Se, joka vaikuttaa aina siltä että se ei halua meille tulla. Se, joka ei tee edes puolia siitä mitä laiskinkin niistä muista tädeistä tekee. Se, joka jätti ruuat pöydälle ja pöydän pyyhkimättä minun mennessä nukuttamaan poikia ja lähti tuntia sovittua aikaisemmin lounastunnilleen. 

*
Entä jos ei ole lainkaan leijona, vaan pelkkä lahna?