Hemmoteltu ja tökitty

Pääsin eilen hemmoteltavaksi. Yllätys vapaailta ennakkojoululahjana.
Miehen saavuttua kotiin, Been kummitäti nappasi minut mukaansa ja vei liotettavaksi kylpylään. Lotraamisen jälkeen pääsin rentoutumaan aromahierontaan ja illan päätteeksi vielä syömään.
Tällä välin kotona mies oli laittanut hihat heilumaan, pessyt lattiat ja kaikkea. Avuksi ilmaantui Aan kummitäti miehineen. (Kuulostaa muuten siltä, kuin sillä ois montakin miestä. Hih. Ei sillä oo. Yks vaan.)

Oli ihanaa. En muista koska olisin ollut kylpylässä aikuisseurassa vapaa-ajalla. Aivan uudenlainen nautinto. Ei kaitsettavaa lasta, ei opastettavaa aikuista. Ihan vaan pidin huolen itsestäni ja omista haluistani.
Hieronta oli mahtava kokemus. En ole aiemmin käynyt muualla kuin urheiluhierojalla. Moinen runnominen on saanut minut inhoamaan hierontaa ja ajatuskin moisesta saa  kavahtamaan. Vaan tämäpä olikin aivan eri maailmasta. Rentouttavaa, hellää, kaikinpuolin rentouttavaa. Melkein nukahdin. 

Jotain sitä on elämässään tehnyt oikein, kun ympärillä on ihmisiä, jotka moista mulle järjestää. Oon ihan soikeena liikutuksesta!

*

Oikeassa sängyssä nukkuminen on pojilta lähtenyt käyntiin paremmin kuin olisin ikinä uskonut. Ensimmäisenä kahtenä yönä pistimme Been vielä pinnasäkyyn, mutta kolmannesta yöstä alkaen aloitettiin tositoimet. Aivan uskomatonta on, että viime yöhön saakka molemmat ovat nukkuneet puoli kahdeksaan tai kahdeksaan, heränneet ja ilman itkun itkua tai muuta mekkalaa, avanneet oven ja käpsötelleet iloisesti tarkistamaan mitä muualla kodissä tähän aikaan tapahtuu. Bee jopa tippui vuodevaatelaatikostaan yhtenä yönä, mutta nousi muina miehinä ja suoraan takaisin nukkumaan. 

Viime yönä jouduin siirtymään poikien viereen nukkumaan. Kello taisi olla kuusi, kun kuulin epämääräisiä ääni. Löysin pojat kylpyhuoneesta. Passitin takaisin sänkyyn, sillä edellinen ilta oli pojillakin venähtänyt ja tavallisten 12h yöunien sijaan nyt oli nukuttu vasta max. 8h. 
Loppu nukkuminen sujui melko levottomasti. Jatkuvasti jompikumpi pompsahti pysytyyn testatakseen minne nyt voisi sormeaan sovittaa: äidin nenään, silmään, varpaiden väliin, napaan... 

No jos jotain hyötyä levottomista yöunista, niin päikkäreille nukahtivat molemmat aivan ennätysajassa.    
 

Viikonlopun parhaat

En muista viime viikon keskivaiheilta mitään. Epäilen, että asiaan liittyy yövalvomista ja sairastelua. En ole varma. Onneksi viikonloppu oli täynnä piristystä.

Perjantaina pääsin ystävän kanssa ravintolaan syömään. Oli ihanaa. Ihanaa ruokaa, vielä parempaa seuraa. Voi kuinka hyvältä tuntuu olla seurassa, jossa ei tarvitse jännittää, ei tsempata, eikä sensuroida itseään. Aivan kamala ikävä oli ollut tuota ystävää. Harmittaa, että tällä hetkellä tavataan niin harvoin.

Lauantaina tuuletin päätäni kuuntelemalla itseäni viisaampien mietteitä kasvatuksesta. Pidän opiskelemisesta ja luennoilla istuminen on mielestäni mahtava tapa kuluttaa vapaa-aikaa. Varsinkin kun aihe on mielenkiintoinen ja itselle merkityksellinen.
Mukanani luennoilta sain ainakin muutamaksi päiväksi varmuutta siitä, että me ollaan ihan hyvälläpolulla tämän perheen kanssa. Miehellä ja minulla on oikeansuuntaisia aatoksia ja ideoita kasvatuksesta. Pojilla on toisensa yksinäisyyttä puskuroimassa. Ja jos onkin lapseni luonteiltaan haastavia, niin tulevaisuudessa moisista luonteenpiirteistä on varmasti hyötyä.

Lauantai jatkui aamupäivän luetojen jälkeen vertaistuella. Ensin kahden keskinen kahvihetki toisen keskosäidin kanssa. Illalla koko joukon voimin kylään perheeseen, jossa elämää pyörittää jo teiniksi ehtinyt monivammainen. Kaikenkaikkiaan lauantaina sai taas perspektiiviä monella tapaa elämäämme.

Sunnuntaina vietettiin kotipäivää. Illalla mies totesi, poikien olleen koko päivän kovin tyytyväisiä elämäänsä. Jotenkin levollisempia ja suolisen onnellisia. Niin. Ei ne paljoa kaipaa. Äidin ja siän, jotka ovat paikalla ja läsnä. Kiireettömän hetken ilman mitään sen kummepia. Siinä on lapselle kaikki.