Joulusiivo

En ole koskaan oikein ymmärtänyt joulusiivoa. Ymmärrän kyllä että on mukavampaa viettää joulua siistissä kodissa, yhdyn tähän mielipiteeseen. En kuitenkaa ymmärrä miksi siinä kaiken muun joulukiireen ja stressin seassa pitää hoitaa se kerran/kaksi kertaa vuodessa tehtävä suursiivo.

Olen päättänyt lanseerata perheessämme marrassiivon. Suursiivo, joka tehdään joskus Marraskuun puolenvälin jälkeen. Niinpä jo adventin alkaessa ne suurimmat kurat ja liat on hoidettu pois. Ei ne kaakelin välit vaan millään ehdi kuukaudessa suttaantua niin pahasti uudestaan, että pilaisivat joulutunnelman.

Joulusiivon olen ajatellut määrittää uudelleen. Se tarkottaisi vaatekaappien, lelujen yms tavaroiden läpikäyntiä ja turhien pois antamista. Tämän toteutin jo tänä vuonna. Kassi kaupalla leluja, vauvantarpeita, vauvanvaatteita, lakanoita ja äitiysvaatteita toimitin kotikaupunkini diakoniatyön varastoon. Toivottavasti ne sieltä löytävät uuden kodin, jossa tarve on todellinen.

*

Joulukiireisiin asti ei olla vielä oikein ehditty. On ollut muuta, sairastumisia ja tapaturmia. Ihan perusarkea siis.

Pojat aloittivat peräjälkeen flunssailun. Yöt ovat olleet levottomia, päivät vietetty sisällä. Sanomattakin lienee selvää, että tilanne ei ole toivottava.

Poikien lääkäri soitti. Päätti aloittaa Aalle astmalääkityksen. Sen, joka hidastaa kasvua.

Bee juoksi tuolia päin. Eilen käytiin hammaslääkärissä toteamassa, että toinen etuhammas on poikki. Huomenna mennään kirurgin luokse miettimään, että mites se hammas saadaan sieltä pois.
Ukkelista tulee oman elämänsä Teemu Selänne. Saapi odotella hyvästi sinne koulun alkuun, että rautahammas tulee paikkaamaan tilanteen.
Olettaen, että se rautahammas ei vioittunut samassa rytäkässä.

Perjantai-illan väsyneitä mietteitä

Elämästä on tullut intensiivisempää.

Yöuneni ovat lyhentyneet ja muuttuneet katkonaisiksi. Ennätys tällä viikolla oli nukkua kolmessa eri sängyssä yhteensä 2h. Poikien päikkärit ovat lyhentyneet ja muuttuneet kaanonisiksi. (Voiko sanoa kaanoninen? Mun mielestä ainakin pitäs voida.) Tämän viikon huippusuoritus oli molemmilla tunnin päikkärit, joista kuitenkin vain 10min yhtäaikaa. Tuon hetken minä käytin laadukkaasti tyhjentäen pesukoneen.

Myös hereilläoloaikana pojat tuntuvat tarvitsevan äitiä kiihtyvään tahtiin. Vessan jos ehdinkin niin että kukaan ei ehdi oven sisäpuolelle kanssani, niin vähintäänkin yksi on pitämässä seuraa oven ulkopuolella.
Jos uskallan edes haaveilla ruuanlaitosta tahi muusta hommasta, jonka aikana keskittymiseni ei kenties ole aivan täysin vain pikku-miehissä, niin johan ollaan keksitty jokin kieletty paikka/puuha. Suurta suosiota nauttii tällä hetkellä vessanpöntöstä juominen.

*

Olin aivan unohtanut mitä talvi huonokeuhkkoisen lapsen kanssa on. Lämpötilan kyttäämistä, tuulen arvioimista, ylipukeutumista. Liian lyhyitä ulkoiluita tai sisälle linnoittautumista. Tautien hysteeristä pelkoa.

Tällä viikolla kokeiltiin ulkoilua -7 asteessa. Puolituntia ulkona oli Aalle liikaa. Yski kuin pahaisinkin astmaatikko.
Haaveet puistohoitopäivistä voitaneen haudata ainakin talven ajaksi.
 
*

Holding-hommat alkavat olla lääkärin siunausta vajaat vaalmiina aloitettaviksi. Lääkäriltä täytyy saada lupa Aan holdaamiseen keuhkojen takia.
Ensi vuoden ekaa viikkoa suunniteltiin aloitusviikoksi. Alkuun kun hommaa pitäisi tehdä hiukan tiuhempaan tahtiin ja meidän molempien miehen kanssa on oltava kotona. 

*

Muistathan, hyvä lukijani, olevasi haastettu?

 

Joululahjahaaste!

Joululahjaksi teille lukijoilleni, aloitan haasteen nimellä Näpsäkämpää Uutta Vuotta!

Säännöt:
 
1. Lahjo lukijaksi näpsäkkäällä lapsiperheen arkea helpottavalla vinkillä.
 

• Vinkin on oltava jotain pakollista, arkista askaretta nopeuttava tai helpottava. Se toimii maalla omakotitalossa, lähiön rivarissa ja keskustayksiössä. Vinkki ei saa olla sidoksissa poliittiseen tai uskonnolliseen vakaumukseen eikä koulutustasoon.  

• Jos olet keksinyt miten toppahanskat kuivataan käden käänteessä, miten purkka irrotetaan tukasta koulukuvausaamuna, kuinka sukat löytävät aina parinsa tai miten syöttötuoli pysyy näppärästi puhtaana, nyt on aika jakaa tuo tieto sitä janoaville. Anna kanssabloggaajillesi joululahjaksi hieman helpompi arki!

2. Haasta mukaan 2 bloggaria jakamaan oma arjenhelpotusvinkkinsä.

3. Huikkaa WannabeMamalle näpsäkkyydestäsi, jolloin saat neronleimauksesi mukaan Ukkovallan akan blogin Näpsäkämpää Uutta Vuotta! -sivulle.

*

Minun näpsäkkä vinkki:

Pöydän pintaan kuivuneen ruuan tai juoman sää helposti irti auton ikkunaraapalla. 

Irtoaa jopa kaurapuuro. Rapala ei naarmuja ikkunaa, joten ei myöskään pöydän pintaa. 

Ja kynsienaluset kiittää!
Kun raaputtelun jälkeen pöytä on pyyhitty rätillä, kuivaa pöytä ikkunankuivaimella. 

Näin saat pois myös netistä kosteuden mukana pöydänpintaan jääneet pöpöt.

*

Haasteen keksijänä otan erivapauden haastaa kaikki lukijani mukaan, saadakseni homman kunnolla käyntiin. 

Haaste olkoon tässä muodossansa käynnissä aina Loppiaiseen 2013, koska ainakin jossain päin maailmaa vielä silloin lahjoja jaellaan. 
  

Muistoista ja muistamattomuuksista

Lähenevä joulu saa ajatukset karkailemaan. Olen ajatellut paljon viime joulua ja siinä ohessa viime vuotta. Yhteenvetona voi todeta, että en muista paljoakaan.

Tuntuu aivan typerältä ajatella, että viime jouluna pojat eivät tehneet vielä juuri mitään. Bee oli noussut muutaman hassun kerran konttausasentoon. Molemmat sai istumaan kun oikein hyvin tuki selän ja kyljet. Aan kanssa pohdin cp-vamman tasoa.
Vaikea uskoa. Niin paljon on vuodessa pojat kehittyneet, että tuntuu mahdottomalta että se kaikki on tapahtunut yhdessä vuodessa.

Kun mietin viime joulua ja sitä kuinka vähän siitä muistan, tajusin kuinka vähän muistan poikien ensimmäisestä vuodesta ylipäätään. Muistan, että meillä oli äitiyspakkauksen laatikot käytössä päiväsänkyinä. En muista kuka, milloin ja miten joku siellä nukkui.

Ristiäiset ovat täysin hämärän peitossa. Tiedän, että olimme tilanneet ruuat pitopalvelusta. En vaan muista mistä firmasta ja mitä syötiin.

En muista miten päivitämme vietimme. En muista kokanneeni, enkä siivonneeni. En silti muista, että olisin nälkää nähnyt tai että aivan saastassa olisimme kahlanneet. Mitä me ollaan syöty ja kuka meillä on siivonnut?
Miltä pojat näyttivät tai tuntuivat? En muista mitään niitä pieniä yksityiskohtia, joista naistenlehdissä kerrotaan.

Tai no, yhden muistan. Sen kuinka Aa pitkän aikaa nukahti aina olohuoneen lattialle lampaantaljalle iltaisin. Peukalo suussa, unilelu kourassa, kyljellään se sihahti levollisesti turvallisesti äidin ja isän koulujen ääniin.
Pikkuinen näytti siltä, kuin katoaisi villan sekaan.
Nyt kun tuo pikku-jättiläinen menee tuon saman lampaan päälle, ei enää ole uppoamisefektiä. Ei peitä villa kunnolla edes varpaita.


*


Tänään puistossa eräs perhepäivähoitaja kuvaili poikiemme olevan kovin tehokkaita. taidan ottaa käyttöön.

Intensiivisesti kolmistaan

Viikonlopun vietin yksin poikien kanssa. Ensimmäistä kertaa mies oli poissa kaksi yötä. Selvisin hienosti. Varsinkin siihen nähden, että mies vei mukanaan auton ja viikonloppuun sisältyi toiselle puolelle kaupunkia sijoittunut lääkärireissu lumimyrskyssä. Kaksosrattaiden puskeminen läpi umpihangen, tuiskuavan lumen estäessä kaiken näkyvyyden, ei ollut sitä kivointa ajanvietettä.

*

Appivanhemmat muuttivat hiemankauempaa tuohon ihanlähelle. Olen odottamattoman isosti ilahtunut asiasta.

*

Beellä on ollut viimeiset pari päivää kaikki huonosti. Se itkee/huutaa/kitisee kaikesta ja koko ajan. Ei syö, eikä juuri nuku. Epäilen puhkeavia hampaita, mutta särkylääkkeiden tehottomuus pistää epäilemään epäilyä.

Eilen alkoi tulla äitiyskestävyyskunnon rajat vastaan. Viikonlopun tsemppailun jäljiltä koko päivän mittainen korvaan huutaminen kävi liiaksi hermoille. Pakkasrajoja uhmaten raijasin pojat ulos. Pukemiseen meni yli puolituntia, ulkona oltiin alle vartti. Johtuneeko yleisestä tunnelmasta vai lapsieni vinksahtaneisuudesta, mutta lumi ja pulkkailu ei kelvannut kummalekaan. Vai olenko saanut virheellistä informaatiota, eikä kaikki lapset sittenkään riemusta kilju talven tultua? Eikö kaikki lapset olekaan kuin Saariston lapset? Jos ovatkin tulleet äitiinsä: lumi näyttää ihanalle ja ikkunasta katsellessa siitä aina innostuu. Into lopahtaa ulos päästessä kun on kylmä ja märkä ja kaikki niin älyttömän hankalaa.

*

On pitänyt kirjoittaa päivitys niistä ajatuksista, joita viikonloppuna yksinäisinä iltoina pyörittelin. Liittyivät vähän viime vuoden muistoihin ja enemmän muistammattomuuksiin. En vaan ehdi/jaksa/saa aikaiseksi ajatusta valmiiksi ja tekstiksi asti. Ehkä sitten kun tuo yksi lopettaa huutamisen. 

Akan imurointi

Kävin pitkästä aikaa katselemassa blogini tilastoja. Blogiini on päädytty hakusanoilla pöllö silmalasit päässä, tuskan parahdus ja akan imurointi ärsyttää.
Pistää miettimään, että mitä näillä oikeastaan ollaan yritetty löytää? Onko joku nähnyt metsässä pöllön, jolla on silmälasit ja on nyt yrittänyt selvittää pöllön lajin? Onko jollain päässyt turkan parahdus ja on koettanut googlettaa mahdollisen diagnoosin ennen lääkärille menoa? Ja onko tuo yksi toivonut löytävänsä vertaistukiryhmän akan ärsyttävästä imuroinnista kärsiville?

Jos tunnistat, hyvä lukijani, itsesi moisten hakusanojen takaa, niin kertoisitko kommenttilaariin mitä ihmettä olit etsimässä?
Ja jos olet tuo ärsyttävästä imuroinnista kärsivä, niin kerro vielä mikä siinä imuroinnissa ärsyttää? Onko se just nimenomaan se, että miten se akka imuroi? Onko sillä erityisen väärä tekniikka ja toivoisit, että se imurois vähemmän ärsyttävästi? Tekeekö se jotain erikoisia kuvioita vai mistä kiikastaa?
Vai ärsyttääkö sittenkin se, että sitä akkaa on pakko imuroida?

Pätkittäin

Katselin eilen kuinka pikku-ukot ottivat toisiaan käsistä ja alkoivat oma-aloitteisesti leikkimään Piiri pinei pyöriitä. Ensimmäistä kertaa näin kun leikkivät keskenään, ilman äitiä. Ääni väristen ja silmät kyynelissä yritin saada laululla säestettyä leikin loppuun asti. Joutuivat tyytymään kahteen säkeistöön, kun halaustulva keskeytti tanssin.

*

Bee sai turautettua tänään ensimmäistä kertaa pökäleen pottaan. Sen jälkeen hän tomerasti siivosi potan, nostamalla pökäleen kädessään pönttöön.
Ei se taida oikeen olla vauva enää.

*

Kotiapu tulee meille nykyään pareittain. Ne vuosikymmeniä työtään tehneet, lastensuojeluperheissä työskennellee rautaiset ammattilaiset eivät suostu tulemaan meille yksinään.
Samanaikaisesti olen helpottunut ja loukkaantunut. Olen helpottunut, koska jos nuo tädit eivät pärjää täällä paria tuntia yksinään, niin en ole kitissyt turhasta. Lievästi kolhittu olo on, koska lapseni aivan oikeasti ovat siis niin riiviöitä, että niiden kanssa ei yksin pärjää. (Jälkimmäinen tunne ei ole järjellä selitettävissä, enkä aivan ymmärrä sitä itsekään.)

*

YT-neuvottelut saadaan päätökseen tällä viikolla ja ensi viikolla kuullaan tuomio. Piinaavaa tälläinen odottelu. Oikeastaan aivan sama mitä päättävät, kunhan päättäisivät jo.

*

Tänään mennään poikien kanssa joulukonserttiin. Toivon, että saan imettyä tunnelman itseeni. Joskos alkava adventin aika ja joulun tunnelmointi peittoisi sisällä epämääräisesti möyryävän haikeuden.