keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Update

Tämä on tämän vuoden vasta neljäs päivitys. Kahdessa muussa blogissa uutta vuotta ei ole vielä edes polkaistu käyntiin. Suurimpana syynä se, että koneelle pääseminen on vaikeaa. Kaipaisin kovin vertaistukea ja yhteisöjä joita netin kautta olen löytänyt. Tuntuu, että juuri nyt nille olisi tarve isoimmillaan.
Ei vaan ole sen arvoista. Turhaa tappelua, itkua, karjusmista ja ärähtelyä vaan seuraa minun koneella olosta päivisin. Iltaisin, miehen tulless kotiin, en jaksa tai halua. Vaikka varmasti silloinkin hyötyisin kirjoittamisesta. Aivan eritavalla saa sillon jäsenneltyä ajatuksensa ja tolkkua itsekin paremmin itsestään.

On kaikkia aiheitakin ja asioita, joista haluaisin kirjoittaa. Sellaisia, joita olen pyöritellyt päässäni ja tekstitikin tuntuisi olevan jo melkein tehtynä. Ei vaan saa nakutettua niitä näkyväksi.

*

Viime viikolla kaaduin. Portaissa, alamäessä, molemmat pojat sylissä. Nilkka vääntyi ja polvessa on mustelma. Tilanteen mahdolliset lopputulemat huomioon ottaen, olen huojentunut että vain ja ainoastaan minä kuljen nilkka paketissa.
Hiukan tylsistyttää, että ei pääse lenkille eikä tanssimaan, ja kaikenmoisen ulkoilun suhteen on vähän niin ja näin.Silti parempi näin kuin ne muut vaihtoehdot.

*

Aa oksensi eilen. Kieltäytyi koko päivän syömästä ja illalla oksensi. Nyt näyttäisi siltä, että aika vähällä pieni selvisi, sillä yöllä tai tänään ei ole enää ollut tietoakaan pahoinvoinnista.

Nyt odottelen koska Bee aloittaa, sillä poika kieltäytyi aamupalasta ja lounaasta. Kun banaanikaan ei kelpaa, niin silloin on piru merrassa.

Viikonlopuksi on suunnitteilla kivaa, joten toivottavasti tauti oli tosiaan tässä. *kop-kop*

*

Olin melkein itsekin jo unohtanut  haasteen. Olen pettynyt, sillä kukaan ei vastannut siihen. En vielä tiedä mitä asialle tekisin. Haastanko uudestaan ja tiukemmin vai unohdanko koko jutun. Katsellaan...

Poikkeama taas haastoi minut. Kunhan joku ilta keivaudun koneellee kaikessa rauhassa, niin luoaan vastata.



3 kommenttia:

  1. Minä kyllä kovasti mielelläni olisin vastannut haasteeseesi, mutta olen vissiin niin rähmäkäpälä kotihommissa, etten keksimälläkään keksinyt yhtään vinkkiä, jonka voisin jakaa. Ellei vinkiksi lasketa sitä, että olen niin laiska, että luistan kaikista niisä vaiheista, joista voin, tekemällä pohjatyöt kunnolla. Esim. kun pyykit ripustaa huolella, ei tarvitse melkein ikinä silittää mitään. Sukatkin löytävät parinsa, kun jo pyykkikoriin laittaessa huolehtii sukkaparin yhteen, varmistaa vielä koneeseen laittaessa, että molemmat ovat mukana ja vielä ripustaa sukat narulle pareittain. Jos ripustusvaiheessa joku sukka jää yksinäiseksi, etsitään sen pari pesukoneen uumenista, jossa se todennäköisesti lymyää. Jos ei sieltäkään löydy, jätetään yksinäinen sukka odottamaan pariaan, koska seuraavaan koneelliseen se ilmestyy melko varmasti. Jos parittomia alkaa olla pitkä rivi narulla, on aika nukkua enemmän ja palata huolellisempaan pyykkäämiseen. Kelpaako nämä? Kolmatta en keksi.

    VastaaPoista
  2. "On kaikkia aiheitakin ja asioita, joista haluaisin kirjoittaa. Sellaisia, joita olen pyöritellyt päässäni ja tekstitikin tuntuisi olevan jo melkein tehtynä. Ei vaan saa nakutettua niitä näkyväksi."

    Ah niin tuttua.. luonnoksissakin on tekstin alkuja vaikka kuinka.. ja sinne taitaa jäädäkin tällä menoa :(

    Ja minäkin olisin vastannut tuohon haasteeseen :D mutta kun ei minusta ole siihen.

    jaksamista arkeen!

    VastaaPoista
  3. Minä yritin kovasti keksiä haasteesta lukiessani jotain vinkkiä kodinhoitoon, jonka olisin itse keksinyt. Isäntä keksi vahingossa yhtenä iltana, että sukilla voi tehdä pikasiivouksen keittiön lattian likaläiskille jos joku on tulossa ihan justiinsa: suihkuttaa puhdistusainetta läiskälle ja pyyhkii omalla (jalassa olevalla) sukalla päältä. Toimii. :D Sukat varmaan kannattaa laittaa pyykkiin operaation jälkeen. :)

    Munkin blogissa olisi sulle haaste, mutta siitä ei paineita. :)

    VastaaPoista