keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Kasvava(ttomuus) ahdistus

En pääse yli poikien kasvun pysähtymisestä. Mietin pääni puhki asiaa. Tiedän stressaamisen olevan turhaa, mutta vaikea sitä on lopettaa. Tänään aamulla pukiessani pojat, teki melkein pahaa kun tajusin kuinka luisevaksi Beekin on muuttunut.

Eilen käytiin taas lääkärissä. Unohdettiin miehen kanssa ottaa viikonlopun reisuulle antibiootit mukaan ja kuurista jäi kolme viimeistä annosta antamatta. Lääkäri päätti jatkaa kuuria nyt muutamalla päivällä. Taas rauhoitteli kasvun suhteen. Ei auttanut.

On vaikea selittää tai edes ymmärtää miksi hidas kasvu tai sen pysähtyminen ahdistaa niin kovin. Pojat kehittyvät tavalliseen tahtiin ja jaksavat leikkiä. Aalta on verikokeissa tutkittu, että ravinteiden saanti on riittävää. Kyse ei siis ole mistään vakavasta, vain ja ainoastaan hitaasta kavusta.
Olisihan sitä ihan oikeitakin murheita mietittäväksi. Hävettääkin vähän moisesta asiasta vauhkota, vieressä kun niin monen viime kesän keskosen perheille on alkanut valjeta aivoverenvuotojen seuraukset.

Viime viikolla perhekerhossa eräs toinen äiti alkoi ihastella Aan menoa: "Oi kuinka söpö kävelevä vauva! Hänhän on aikaisin lähtenyt liikkeelle." Kyseisen äidin oma lapsi oli meidän poikia nuorempi. En tiennyt mitä sanoa. Ärsytti.

Tähän asti olen sietänyt läheisten ihmisten päivittelyt Aan pienuudesta. Heidän kanssa päivittely on ollut se hetki, jolloin saan kauhisteltua itsekin asiaa ääneen. Pikku hiljaa kuitenkin alkaa läheistenkin vauhkoaminen asiasta riittämään.
En tiedä miten asiasta sanoisin.


4 kommenttia:

  1. Meillä on päinvastainen ongelma, poika kasvaa liian nopeasti. Hänellä oli 1-vuotisneuvolassa pituutta 88 cm. Olemme käyneet asiasta tutkimuksissa, mutta mitään vikaa ei löydetty, hän vain kasvaa nyt paljon. kasvu toivottavasti tasaantuu joskus.

    Se on rasittavaa, kun kaikki päivittelevät, että miten pitkä poika on. Ja kaikki tuntemattomat luulevat, että hän on jo ainakin 2-vuotias ja ihmettelevät, että miksi hän ei vielä kävele kunnolla tai puhu juuri mitään. Poika on siis nyt 1 v 1 kk. Ärsyttävv selitellä aina kaikille. Vaikka yritän olla välittämättä sanomisista tai katseista, niin silti ne ärsyttävät ja rasittavat.

    Toivon, että ihmiset lopettavat kauhistelun kohta, jotta pojalle itselle ei tule tunnetta, että hän on jotenkin liian iso. Hän kun ymmärtää jo aika paljon puhetta.

    Tsemppiä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän varsin hyvin tuon. Erityisesti noin päin on varmasti inhottavaa kun ihmiset tekee liian nopeita johtopäätöksiä ja ajattelee pojan kehityksen olevan jäljessä. Mahtaa olla tuskaisa tunne.

      Olen tuota samaa miettinyt, että toivottavasti päivittely loppuu viimeistään kun pojat alkaa tajuta enemmän puhetta. Vielä kun pojat on kaksoset ja toinen on huomattavasti edellä kehityksessä. Aivan tosi usein ihmiset luulee Been olevan isoveli. Mhataa tuntua jossain kohtaa Aasta kurjalta.

      Poista
    2. Onhan se välillä aika kurjaa, kun huomaa muiden ihmetyksen. Kyllä sitä helposti haluaa mainita lapsen iän, jos vain pääsee juttuyhteyteen muiden äitien kanssa. Ja sitten alkaa se päivittely lapsen pituudesta. Joskus tekisi mieli vastata, että ihanko tosi, onko meidän poika muka pitkä, enpä olekaan huomannut, kiva kun kerroit...

      Nykyään en kyllä itse huomauta kenellekään mitään lapsen pituudesta, oli jonkun lapsi sitten lyhyt tai pitkä. Eiköhän lapsen vanhempi ole jo tietoinen lapsen "poikkeavuudesta".

      Poista
  2. varsin hyvin muistan nuo "voi kun se on piiiieeeeenii" kimitykset, *huokaus*
    Rupesin itse käyttämään sanaa kompakti, koska se oli paljon parempi ja kuvaavampi, vrt. "tää on tämmöinen kompakti vauva /taapero /leikki-ikäinen"

    VastaaPoista