torstai 16. helmikuuta 2012

Tuskan parahdus

Niin kovin pitkään sitä jaksaa ja pystyy ajattelemaan kaikkea sillä lailla positiiviseen suuntaan. Pyyhkimään asioiden päältä voivottelun ja vitutuksen. Mutta sitten jossain kohtaa sitä vaan tulee raja vastaan ja tajuaa makaavansa sängyssä itkien hysteerisesti väsymystään.

Mä kaipaisin sellaista ajanjaksoa, mieluiten pidempää mutta otetaan lyhyempänäkin avosylin vastaan, jolloin mun ei tarvis käydä pääni sisällä neuovtteluja siitä miten päätän asioihin suhtautua. Olis kiva kokea sellainen päivä, jolloin asiat vaan olis, eikä ne herättäis harmituksen, surun, pettymyksen tai vihan tunteita. Tulis vaan sellasia tunteita, joita ei tarvi yrittää hillitä tai ajatella järjellä pois.

**

Tänään aamulla oltiin ehditty poikien kanssa tunti hereillä, kun jos toivoin että saisin aloittaa päivän uudestaan.

Pesukoneenkorjaaja soitti ja kertoi, että tehtaalta olivat lähettäneet väärän varaosan. Korjaaminen siirtyy siis ensiviikkoon.
Soitin terveyskeskukseen varatakseni lääkäriajan. Sain ajan kuukauden päähän.
Aan yöhaalarin sisältä löytyi kakkaylläri. Pojan vatsa on ihan löysällä ja pahemmaksi tuntuu muuttuvan. Soitin jo sairaalaan ja neuvottelin lääkärin kanssa kuinka kauan voidaan olla kotona.
Bee huutaa ku hinaaja koko ajan.

Bee huusi koko sen ajan kun pesin kakkakatastroofia. Koko sen ajan kun syötin aamupalaa Aalle. Kun lajittelin pyykit, jotka lähtee vanhempieni luokse pestäväksi, että meillä ois vielä viikonloppunakin vaatteita laittaa päälle. Ja huusipa vielä kun itsekeskeisen julmasti päätin vielä keittää kahvit itselleni. Välillä toki yritin lasta tyynnyttää ja otin syliin. Sen kummempaa taikaa tuo huuto ei vaadi.
Vähän pelkäsinkin, että viime viikon vatsataudin aiheuttama sylimaraton saa tuon ukon tajuamaan, että sylissä on kivaa. Tähän asti keskolankoulimat ukkelit eivät niin hirveän syli-intoisia ole olleet. Kaksosperheessä erittäin arvostettu piirre. Erityiskivana lisänä, että just nyt ollaan myös saavutettu se mukava monikkoperheiden riemuvaihe, jolloin itku tarttuu lapsesta toiseen hyppykupanlailla.

1 kommentti:

  1. :( Joskus tosiaan päivän uudelleen aloittaminen tekis hyvää... saati sitten ettei tarttis pidätellä ja järkeillä tunteita ja ajatuksia

    VastaaPoista