tiistai 7. helmikuuta 2012

Voi oksu!

Niin ne tän viikon kiireet ratkesi kaikki kerralla: Beellä on vatsatauti. Ei tarvi ehtiä sairaalakäynneille, ei fysioterapiaan eikä muskariin. Kiireet korvattiin ihan uudenlaisilla, sillä pesukone on edelleen rikki ja lapsia on edelleen kaksi. Onneksi Aa on kärsivällinen ja odotteli kaikessa rauhassa tänään aamupalaa kaksi tuntia.

Saadaan sairastaa kotona. Ainakin toistaiseksi. Niin kauan kun floridralia tippuu tasaseen tahtiin Been suusta sisään tulematta ulos ja Aa ei sairastu, niin ei tarvetta hoitaa osastolla. Nyt siis kaikki sormet ja varpaat ristissä, että Aa ei saa tuota. Sillä kun edelleenkään ei ole minkään näköistä vararavintokerrosta, niin kuivuminen tapahtuu nopeammin kuin hetkessä.

Ja sitten vielä korvat ja kielet ristiin, ettei tauti tartu itselle. Mulla nuo vatsataudit pruukaa olemaan sitä inhottavinta sorttia rajuja ja toipuminen kestää yleensä lähemmäs viikon.


**

Eilen ehdittiin käydä kehitysseurannassa. Kehuja saivat molemmat. Been painonnousu oli hidastunut huomattavasti, mutta epäilivät sen johtuvan siitä, että lapsi syö kehitysiän (6kk) mukaan ja liikkuu kalenteri-iän (9kk) mukaan. Nyt siis rasvalisät myös Beelle. Tai menee sitten taas vatsataudista selviämisen jälkeen. Nyt ei mee muuta kuin tuota ällöä esanssibanaanilitkua.

Aan kohdalla selvästi tää 6kk oli merkittävämpi etappi. Hienoa oli, että motorinen kehitys on saavuttanut tuon ikätason. Silti saatiin fysioterapialle jatkoa. Hyvä niin. Huonoa oli, että hengitys on edelleen äänekästä ja saavutuskasvusta ei ole tietoa. Nyt siis neuvottelevat muiden lääkäreiden ja asiantuntijoiden kanssa onko tarvetta tähystää kurkkua ja pitäisikö gastrostoomaletkua harkita.

Äitiä nipisti taas sielusta. 

Paikalla ollut lääkäri oli sitä mieltä, että kumpikin toimenpide ois turha. Samoin terapeutit. Puheterapeutti vastusti selvästi sitä tähystystä. Sitä varten joudutaan nukuttamaan ja tulos on mitä todennäköisemmin pehmeät kurkun rakenteet. Ja vaikka tulos ois mitä, niin asialle ei voida tehdä mitään. Ravintoterapeutti taas sanoi ei gastrostoomalle, poika kun kehittyy muuten aivan normaalisti ja on selvästi hyvinvoiva. Saavutuskasvua voidaan odotella tällä menolla rauhassa kahteen ikävuoteen asti.


 **

Mitäköhän sitä söis sellaista, mitä ois meillyttävä oksentaa eikä harmittais ihan hirveästi jos seuraavaan vuoteen sitä ei sitten tee mieli?




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti