maanantai 19. marraskuuta 2012

Kotiapu on lähtenyt rullamaan hurjalla vauhdilla. Viime viikolla saatiin apukädet tänne kolme kertaa! Tänään ja huomenna tulee taas apua. Sen verran tässä joutuu joustamaan, että tällä tahdilla ei saada aina yhtä ja samaa tätiä. Vaan väliäkö sillä, minulle kelpaa kaikki ja pojatkin ovat seuran suhteen joviaaleja.
Olivat siellä keskenään kotiavussa juonineet, että neljä eri tätiä käy meillä ain avaan kun jollain tyhjää on. Kaikki neljä ovat ihania, luotettavia ja oikeasti avuksi.

Erityisen onnellinen olen avun saapumisesta juuri nyt, koska voimat alkaa taas huveta. Aa on lopettanut nukkumisen. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta alkaa olla sellainen olo, että me nukutetaan sitä isompi osa päivästä kuin mitä se nukkuu. Viikonlopun jäljiltä sekä mies että minä alamme muistuttamaan haamuja.
Äsken poika vihdoin nukahti päviäunille helposti. Olisiko ne ehkä ne hampaat ja ehkä ne olisivat nyt hieman helpottaneet?

*

Olemme käyneet nyt jo jonkin aikaa ulkoilemassa lähellä olevassa aidatussa puistossa, jossa lähialueen perhepäivähoitajat ulkoiluttavat hoidokkejaan. Oma piha alkoi Been seikkalumielen takia olla liian jännä.
Tähän asti olemme miehen kanssa olleet melkolailla perhepäivähoidon kannalla poikien tulevan hoitopaikan suhteen. Perhepäivähoitajien toimintaa puistossa seuranneena, alan epäillä onko ajatus sittenkään hyvä.

Pph:lla on alueellamme selvästi jonkinnäköinen kastisysteemi. On ne muutama hoitaja, jotka seisovat piirissä kesekellä puistoa ja juttelevat mukavia. Katsovat hiukan lastenkin perään ja saattavat mennä jopa lasten luo, jos tilanne on päällä.
Sitten on se toinen porukka. Nämä toiset kasaantuvat puiston ainoa penkin ympärille. Ne kaksi joilla on isoimmat ja leveimmät takamukset, valloittavat penkin. Loput parveilevat siinä ympärillä. Yksikään näistä ei vaivaudu liikahtamaan sijoiltaan lasten takia. Lasten ohjaaminen, kieltäminen ja neuvominen tapahtuu laiskasti huhuillen. Pääsääntöisesti kuitenkin keskitytään juoruamiseen.

Tänään selvisi, että näillä penkinluona olevien pph:en keskuudessa on ilmeisesti vielä tarkka nokkimisjärjestys. Toinen noista ylempiarvoisista penkilläistujista nousi viedäkseen roskan roskapönttöön. Tällä välin penkinluonaseisojista yksi kehtasi istua penkille. Istujan saapuessa takaisin, seisoja selitellen ja anteeksipyydellen nousi vikkelästi ylös päästäen istujan takaisin istumaan. 

Näiden lisäksi on vielä se venäjänkielinen pph. Se joka kiertää yksinään puistoa seuraten omien hoidokkiensa touhuja tarkasti, neuvoen lapsia ainakin äänensävystyä päätellen lempeästi ja hymyillen.
On käynyt mielessä opettaa meidän pojille venäjää.

*

Jonkun pitäisi kehittää sellainen nettipalvelu, josta selviäisi pihalla olevien lätäköiden määrä. On olemassa kaikenmaailman sääpalveluita, tuuli- ja ilmakosteusmittareita. Tielläliikkujille on ruuhkatiedotteita ja tienpinnanliukkausarvioita. Missä on kotiäitien lätäkkömääräpalvelu?

Kun asuu viideneessäkerroksessa ja kaikista ikkuinoista näkyy vain puita, on aivan mahdotonta tietää kuinka märkää pihalla on. Tänäänkin kaikesta päätellen piti olla kuivaa. Poutaista ja lämpötila nollan rajassa. Sellaista raikkaan kirpsakkaa talventekosäätä. Puin pojille toppahaalarit.
Ulos kun päästiin, niin maa olikin aivan märkä ja lätäköitä jokapuolella. 

2 kommenttia:

  1. Ihana että kotiapu toimii!

    Aivan samasta syystä laitoin omat lapset päiväkotiin (pieneen ja yksityiseen), enkä pph:lle. Siinä kun on hurjaa tuuripeliä. Voi saada lottovoiton ja aivan täydellisen ihanan tädin tai sitten sellaisen joka ei takapuoltaan penkistä nosta ja hoitopäivien jälkeen lapsi haisee tupakansavulle.

    VastaaPoista
  2. Samaa olen miettinyt tuon pph:n osalta.. siis että toisaalta se olisi kiva, sitten kun molemmat lapset menee hoitoon eikä Sofia enää pääse tuohon mukavaan pieneen päivähoitoryhmään.. mutta samalla hiukan arveluttaa pph:n pätevyys... ja onko sittenkään hyvä jättää lapsia sinne(kään).. :/

    Jaksamista :)

    VastaaPoista