Käytävällä

Niskat on jumissa. Johtunee siitä, että viime yön vietin päivystävän lääkärin tamineissa päivystyksen käytävällä, epämiellyttävässä mykkyrässä. Vaikka lääkäri määrisikin hoitajan tuomaan minulle tyynyn, niin asento oli silti kehno. Ja taisipa siinä käytävässä olla vetoakin, joten tulos oli aika lailla taattu.

*

Onneksi olin eilen aamulla soittanut sairaalaan. Illalla nimittäin tuli lähtö. Iltapalat Aa oksensi ruokalapulle. Oikein muikeassa kaaressa, ettei vaan jäänyt epäselväksi oliko kyse puklusta vai oksennuksesta. Eiku poika kainaloon ja kohti uutta sairaalaseikkailua.

Puntari näytti julmia lukuja. 10 päivää aiemmin Aa oli painanut 100g enemmän kuin nyt. Eipä tuo kasvu varmaan ihan sitä toivottua 100g/vko ollut edellisellä viikolla, mutta siitä oletuksesta lähdetään. Päivän aikana ripulin ja oksentelun takia laskettiin tippuneen 240g. Se on aika paljon prosentteina vajaasta viidestä ja puolesta kilosta.

Lääkärin tutkiessa ukkelia, päätti pikkuinen hankkiutua eroon vielä lopuistakin vatsansisällöistä. Tietenkin äidin sylissä ja tietenkin äidin päälle. Hetken harmittelin sitä, etten muka edellisestä viikosta ollut mitään oppinut. Lapsi oksentaa AINA äidin päälle, joten varavaatteet olisi pitänyt tietenkin tajuta pakata mukaan. Minä en ollut pakannut mukaan kuin vesipullon ja virkkuutyön. Virkkuuläpyskästä ei aivan riittänyt ruhoni peitoksi, joten ystävällinen lääkäri ojensi kaapista päivystävän vermeet.

Koska Aa ei ole pystynyt maitoa koskaan juomaan yskimättä, oletettavasti myöskään floridral ei sisälle suun kautta mene. Pojalle päätettiin laittaa nenämahaletku ja toivoa, että sillä onnistuttaisiin nesteyttämään ettei tippaa tarvittaisi. Palasimme käytävään odottamaan letkua ja osastopaikkaa.
Vaan ei löytynyt meille sijaa majatalosta. Osastot olivat viimeistä paikkaa myöden täynnä. Samoin päivystyksen eristyshuoneet ja hätävaraeristyshuoneet. Niin saimme jatkaa oleskelua tuolla sivukäytävällä, johon meidät oli ohjattu. Sellainen synkkä, unohdettu takakäytävä, josta hoitajat eivät muista käydä etsimässä potilaita. Sellainen mistä kuitenkin mukavasti kuulee päivystyaulan television kutsuvan pauhun.

Mietin siinä käytävän sohvalla maatessani, miltä mahdan näyttää. Kulkikohan torkahtaessani ohitseni kukaan, joka ihmetteli miten lääkäri kehtaa tuolla tavalla käytävällä nukkua ja vielä hakenut tyynynkin? Mahtoiko kukaan vanhemmista kurkata käytävään ja paheksua sitä, että he joutuvat odottamaan tolkuttoman pitkään lääkärin vedellessä sohvalla sikeitä?

Neljän aikaan yöllä lääkäri tuli kertomaan nesteytyksen onnistuneen niin, että voismme loppuyöksi lähteä kotiin. Puolen päivän aikaan pitäisi kuitenkin tulla takaisin ja silloin toivottavasti meille olisi jo vapautunut osastolta huone.Nenämahaletku jätettiin ukolle paikallee, ettei sitä turhantakia tarvitsis uudestaan laittaa muutaman tunnin päästä.

*

Aamulla poika alkoi huutamaan. Niin korvia huumaavaa mekkalaa ei tuosta lähes äänettömästä miehestä ole ikinä kuulunut. Mies pätti uhmata kaikkea ja antaa pojalle pullosta juotavaa. Oksentakoon ja yskiköön, mutta ei tuota huutoa voinut kuunnella yrittämättä jotain.
Hämmästys ja kummastus oli suurta kun sisällä pysyi 50ml velliä. Suuremmaksi ihmetys vaan kasvoi kun ilman yskähdystäkään poika hörppi menemään floridralia 100ml pullosta alta aika yksikön. Tuo pikkupirulainen on vetänyt höplästä meitä kaikkia. Ei muka pysty velliä nestemäisempää juomaan ilman tukehtumisen pelkoa. Vaan kun vaihdettiin maito makeaan vadelmamehuun, niin johan onnistui. Mitä tuostakin nyt pitäisi tuumia?

Mies lähti nyt pojan kanssa uudelleen arvioitavaksi päivystykseen. Jos oksennusta ei tule ja poika pystyy riittävästi juomaan suun kautta, niin saisimmeko sairastaa kotona? Been kanssa saimme, mutta Aa on aivan oma lukunsa. Homma on hänen kohdallaan pienestä kiinni. Yhden ison oksennuksen jälkeen poika meni aivan veltoksi ja väsähti täysin. 2dl nesteytyksen jälkeen oli taas oma itsensä.
Kävi miten kävi, niin pelko ja huoli on taas isollaan. Niistä ei pääse eroon sairaalassa, eikä kotona. Kotona harmitus pysyy kuitenkin pienempänä, joten peukut pystyyn sen puolesta.