keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Ristiäissuunnitelmia

On tunne, että oon tulossa kipeäksi. Ei parasta. Poikien keuhkot kun on mitä on, jos fllunssan saavat niin sairaalareissu siitä tulee. Täytyy toivoa, että jaksavat taas vastustaa pöpöjä. Aan kotiuduttua me nimittäin miehen kanssa sairastettiin aivan kamala flunssa vuorollamme (epäilen, että kyseessä oli samanlainen stressin purku sairaalajakson jälkeen, kun lapsena tuli aina koulujen loma-aikoina) eikä kumpikaan pojista oireillut yhtään. Nyt ois huono aika joutua sairaalaan (onko koskaan hyvä?) kun ensi viikolla on poikien ristiäiset. Vihdoin!

Olen suunnitellut ristiäisiä siitä saakka kun me päätettiin yrittää lasta. Tähän mennessä yksikään asia ei oo menny niin kuin suunnittelin.

Kummisuunnitelmat meni uusiksi kun tulikin kaksoset. Piti keksiä kaksi kummia lisää ja kun suurinosa meidän ystävistä ei kuulu kirkkoon, niin homma ei ollut ihan helppo. Kun vihdoin oltiin kummit päätetty, niin ensimmäinen jota pyydettiin, kertoi eronneensa kirkosta jokin aika sitten. Taas mietittiin. Ei ole aivan yksinkertaista keksiä kummeja kun halusin ehdottomasti molemmille omat (kun kaikki muu on yhteistä, niin edes kummilat ois omia erityisiä paikkoja) ja kuitenkin pitää olla tasapuolisesti lähellä ja kaukana, tätejä ja setiä.

Olen tehnyt rippijuhlistani asti tarjoilut juhliin aina itse. Mulla oli monta ihanaa tarjoiltavaa jo mielessä ja odotin innolla, että pääsisin niitä leipomaan. Kesän aikana into kuitenkin hiipui. Kun itselle kokkaaminen tuntui ylivoimaiselta, ymmärsin etten ikinä saisi aikaiseksi 25 ihmisen juhlatarjoiluja. Ensimmäistä kertaa siis meille on tulossa pitopalvelu.

Eilen tuli pappi käymään sopimaan asioista. Ristimään tulee pappi, jonka seurakuntamme papeista olisin viimeisenä itse valinnut. Vaan minkäs teet kun viikonlopuista meillä itsellämme ei ollut oikein valinnanvaraa. (Samasta syystä ristiäiset on seurakuntatalolla eikä kirkossa.) Pappi onneksi osoittautui mukavammaksi kuin mitä muissa yhteyksissä on tuntunut olevan.
Olin valmistautunut papin tuloon käymällä läpi kaavan, valitsemalla toivomani psalmit, raamatunkohdat, virret jne. Vaan pappipa ei moisia turhia kysellyt. Virret sentään sain päättää itse, mutta ilmeisesti muuten pappi tekee omien tapojensa mukaan. Kysyi hän sentään otetaanko se rukous, jossa vanhemmat, kummit ja siovanhemmat osallistuvat rukoukseen vai se minkä pappi lukee kokonaan.
Saa nähdä. Toivottavasti ei mee ihan paatokseksi koko homma. Vähän jännittää.




Mutta jos jotain, niin pojilla on aivan älyttömän hienot kastemekot. Kun kahta suvussakulkevaa mekkoa ei löytynyt, niin hommasin pojille uudet. Ovat käsityönä tehdyt luonnon pellavaiset. Mies totesi, että näyttävät perunasäkeiltä.



***

Parvekkeelle on taas tätä kirjoittaessani löytänyt tiensä tirppa toisensa perään. Nyt niitä on siellä kolme. Kissa on ihan vauhkona ikkunan tällä puolella. Korjaaja on tulossa huomenna.

1 kommentti:

  1. Heh, moni asia kuulostaa tutulta. :) Toivottavasti pojat pysyy jatkossakin terveenä ja sairaalareissuilta vältytään.

    Kastemekosta. Meillä ei enää meidän tytölle tullutkaan sukuni mekko, vaan äiti teki omasta vanhasta hääpuvustaan uuden mekon joka saa sitten jatkossa toimia meidän sukuhaaran kastemekkona.

    Olen jokseenkin aina (no vieläkin riskeistä huolimatta) haaveillut kaksosista. Olisin varmaan niin tarkka siitä että kaikilla on sama mekko ja "oma juttu" että pitäisin kaks erillistä kastetilaisuutta. :D (En tiä saisko, mutta kumminkin.) Olisi ihanaa ensin kastaa a-vauva suvun mekossa ja antaa tälle nimi, sen jälkeen vaihtaa mekko b-vauvalle ja tälle nimi. Ja sitten se muu "hömppä" loppuun.

    Ihanaa kastetilaisuutta!

    VastaaPoista