Eilen minulla oli kolme lasta.
Työstressi, väsymys ja lauantai-iltana ystävän synttäreiltä hankittu lievä krapula teki miehestä kiukuttelevan, narisevan pikkupojan. Juhlat venahtivat sen verran, että minuakin väsytti. Yritin parhaani mukaan estää kiukuttelumielialan tarttumisen itseeni. Ei onnistunut. Illan sussa tapahtunut "kumpi sössi ruokahommat"-väittely oli liikaa. Ärtyneenä patistin miestä nukkumaan samaan syssyyn poikien kanssa. Lyhyen kinaamisen jälkeen mies luovutti ja rötkähti sänkyyn.
Talo hiljeni ja istahdin sohvalle. Arvatkaapa mitä ajattelin?
Ei. Väärin arvasitte.
Mietin kuinka hyvän valinnan tein miehen suhteen. Kuinka onnellinen olen mieheni kanssa ja kuinka paljon häntä rakastan. Tappelemme aniharvoin, mökötämme silloin tällöin ja aina pyydämme anteeksi. On ihanaa elää ihmisen kanssa, jonka kanssa riitelytyyli sopii yhteen. Kiukuttelut ja mökötykset taitavat mennä puoliksi. Niille toinen antaa tilaa, kunhan homma pysyy aisoissa. Parasta on, että kumpikaan ei ole liian jääräpää myöntämään olleensa väärässä tai käyttäytyneensä typerästi.
*
Pyöriskelen taas soittaako/eikö soittaa -tuskissani.
Aan hengitys on ollut viime päivinä raskaampaa ja äänekkäämpää kuin pitkään aikaan. Luulen sen johtuvan ilman lämpenemisestä. Mies ratkaisi tämän ja määräsi soittamaan. Huomenna mennään sairaalaan näytille. Luultavasti tullaan inhalaattorin kanssa kotiin.
Been iho on täynnä pienen pientä näppyä. Siis sellaista neulankärjen kokoista, aivan aivan pientä. Osa punoittaa, osa ei. Ne jotka ei punoita, niitä ei silmä näe, mutta kädellä ne tuntee. Niskapoimuissa niitä on enemmän. Olen yrittänyt netistä löytää jotain järkevää selitystä. Ei löydy.
Oma diagnoosini on, että pojan atoopinen iho ei tykkää hikoilusta. Pelkään, että tuo johtuu jostain ruoka-aineesta tai rokosta. Netistä löytämieni kuvien ja lääkäripalstojen kuvailujen mukaan kyse ei onneksi ole peloistani. Tosin en myöskään löytänyt tukea ajatukselle hien ärsyttämästä ihosta.
Iho ei kutia, eikä kuumota. Ajattelin uskaltaa tarkkailla vielä päivän pari.
:) Minusta riidatkin kuuluvat parisuhteeseen - ja jos molemmat uskaltavat joskus kiukutella ja olla erimieltä ja näyttää väsyneenä tunteensa, menemättä liian pitkälle, niin minusta se kertoo vain että suhde on turvallinen.
VastaaPoistaMeilläkin taas meni loppuviikko äksyilyksi ja kiukutteluksi. Sanoinkin miehelle, että jos hän tarvitsee unta niin saa jäädä viikonlopuksi kotiin nukkumaan eikä ole pakko ajaa perjantai-iltana töiden jälkeen vanhempieni luo. Me menimme siis Sofian kanssa jo aiemmin sinne. Mies jäi nukkumaan. Maalasi kaapin ovia, kävi baarissa kavereiden kanssa, ollen näille kuskina. Lauantai-iltana kirjoitti pitkän ja ihanan viestin joka menisi vaikka häävalasta, jos meillä sellaiset olisi.
Hmm... hikinäpyiltä ainakin kuulostais nuo been näppylät..? Toivottavasti ei tosiaan mistään sen suuremmasta olisi kyse. Meillä ainakin oli muistaakseni jotain tuollaisia näppyjä toisinaan.
Aalle myös paranemisia.