maanantai 28. marraskuuta 2011

Kuka nukkuu ja missä?

Viime viikon aikana yhteinen pinnasänky alkoi käydä pojille ahtaaksi. Ongelmaa ei ole, jos molemmat nukahtavat heti, nukkuvat rauhassa ja likkumatta. Arvata siis saattaa, että ongelma on. On käsittämätöntä kuinka monta kertaa voi kääntyä ympäri yön aikana. Bee pyörii akselinsa ympäri ja Aa sillä lailla erilailla, siis niin että pää ja jalat vaihtaa paikkaa. Touhua on pitkin yötä ja unet katkonaiset.

Eilen haimme vihdoin toisen pinnasängyn. Asia on ollut jo pitkään vireillä, mutta aiemmin ei olla aikaiseksi saatu. Luulen, että suurin este on ollut henkinen. Meidän sängyn viereen ei mahdu kahta pinnasänkyä. Toinen sängyistä on laitettava seinän toiselle puolen. Kyseessä on väliseinä joka ei ole kattoon saakka, joten teknisesti huone on sama. Nyt kuitenkin toinen pojista nukkuisi niin, etten sängystä nousematta näe lasta. Äidin sielussa välimatka tuntuu kilometreiltä.

Tuhon uuteen sänkyyn joutui Bee. Syynä yksinkertaisesti se, että Aan itkusta ei vieläkään kuulu kunnon ääntä. Bee parka oli illalla aivan hämillään. Pyöri ja kieri sängyssä toljotellen isoilla silmillään ympärilleen. Nukahti kuitenkin lopulta.

Olin melko varma, että itse en nukkuisi kunnolla. Kun viiden aikaan seinän takaa lopulta kuului itkun alku, popsahdin sängystä vieteriukonlailla. Herranjestas! Olin nukahtanut! Olin nukkunut sikeästi! Olin täysin piittaamattoman äidin tavoin jättänyt lapseni oman onnensa nojaan nukkumaan ypöyksin 1,5 metrin matkan päähän!

Lopun yöstä Bee nukkui tiukasti äidin kainalossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti