Se on täällä taas. Vatsatauti. Viime viikolla mulla kiersi yhden päivän ajan vatsassa. Kuumettakin oli. Meni vuorokaudessa ohi ja jo seuraavana päivänä olin täysin kunnossa. Ensimmäistä kertaa mulla vatsatauti meni helposti ohi.
Keskiviikko aamulla Bee oksensi aamupalat. Flunssa on ollut taas sellainen, että alkuun ajateltiin oksennuksen tulleen limaisuuden takia. Ruokahalu ukkelilta katosi samatien. Ei ole vielä tullut takaisin. Juo onneksi. Oksentelu loppui onneksi jo torstai aamuun mennessä. Eilen käytiin polilla näyttäytymässä lääkärille, joka totesi pojan kotikuntoiseksi. Tulehdusarvot olivat hyvät, leukosyytit viittasivat virukseen. Babyhaalerin käyttö ei onnistu. Been nukkuessa olen pari kertaa saanut lääkkeen menemään. (Vinkkejä vehkeen käyttöön otetaan ilolla vastaan!)
Viime yönä heräsin viiden aikaan Aan oksentamiseen. Oksentelua jatkui parin tunnin ajan, niin että lopulta tuli pelkkää keltaista vaahtoa. Yritin saada pojan hörppäämään pullosta maitoa/velliä/vettä. Mikään ei kelvannut. Vältteli pulloa parhaan kykynsä mukaan hymyillen samalla valloittavasti.
Aamulla soitin lääkärille. Päivystyspolilla on nyt taas merkintä, että saatamme pöllähtää paikalle. Tarkoittaen, jos Aa ei edelleenkään suostu juomaan mitään tai oksentaa kaiken juomansa aina tai lopettaa pissaamisen tai muuten vaan menee huonoon kuntoon, niin silloin mennään. Mainitsipa lääkäri vielä viimeiseksi, että jos tuntuu ettemme miehen kanssa enää vain jaksa ja pysty, niin ottavat vaikka molemmat pojat osastolle yöksi.
*
Huomiseksi meille on tulossa remppatalkooporukka maalaamaan keittiön ja poikien huoneen seinät. Saa nähdä täytyykö peruuttaa. Toivottavasti ei, sillä ois helpottavaa saada lisää hyllyjä pystyyn noille seinille. Viikonlopulle olin sopinut myös oman menon ystäväni kanssa. Ensimmäinen laatuaan sitten poikien syntymän. Iso harmitus, jos sen joudun perumaan. Tauolle olisi tarvetta.
perjantai 13. huhtikuuta 2012
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
Kehitysseurantaa
Nyt on muutettu. Pääsiäinen vierähti järjestellessä. Ei uskoisi kun katsoo ympärillee, että täällä on jo tehty paljon. Ihan hirveästi on viellä kaikkea laitettavana. Toivottavasti viikonloppuna saadaan poikien huone ja keittiö maalattua, niin saatais hyllyt pystyyn ja loputkin tavarat paikoilleen.
Appivanhemmat olivat pääsiäisen ajan täällä. Viihdyttivät poikia, että saatiin miehen kanssa rauhassa puuhata. Hoitivatpa samalla koko porukan ruokahuollon. Oih ihanuus! Kaikkia herkkuja pöydät pullollaan, silakoitakin kahta lajia. Odotettua vaihtelua valmis-/puolivalmisruokiin.
**
Eilen käytiin kehitysseurantapolilla. Melkein kaikki asiat sain kysyttyä ja sanottua mitkä pitikin.
Bee sai mukaansa babyhalerin ja astmalääkkeet. Siis Bee, meidän parempikeuhkoinen lapsi. Epäily on, että pitkittynyt flunssa ja kevätpölyt voivat olla hinkumisen syynä, mutta joskos tuosta apua olisi. Nyt alkuun viiden päivän kuuri ja sen jälkeen tarvittaessa. Kuuri ei ole alkanut kovin hyvin, poika vaan ja ainoastaan itkee härveli nokallaan. Läppä ei heilu.
Aan kasvu on edelleen mitä on. Kasvaa kyllä käyrän mallisesti, mutta ei käyrillä. Tänään käytiin labrassa verikokeissa. Testaavat, että poika varmasti kuitenkin saa riittävästi kalkkia jne ruuasta.
Aan kenkäasiaan saimme armahduksen. Jos ei kesällä lähde oikeasti kävelemään, niin saa painella millasilla lötkötossuilla tahansa. Nilkat on sen verran tukevat, että seistä voi vaikka paljain jaloin. Jos kesällä sitten alkaakin jo oikeasti tepsuttamaan, niin sitten kiirehditään kengät jostain. Vaikka Aan motorinen kehitys onkin älyttömän hyvin edennyt, niin on se sen verran hidasta, että epäilivät meidän selviävän kengittä syksyyn.
Syöttötuoliasian otin esille niin, että paikalla oli fysioterapeutti, ravintoterapeutti ja puheterapeutti. Erityisesti puheterapeutti oli tuohtunut, että poikaa ei vieläkään ole saatu pöytään ja kunnon tuoliin istumaan. Sanoin, että teetämme saamaamme tuoliin osan, jolla saadaan tuoli pojalle sopivaksi ja kysyin saisimmeko osan teettämiseen maksusitoumuksen. Ei saatu. Puheterapeutti suivaantui kun kuuli, että sairaalasta oli meille todettu aiemmin vain, ettei heillä ole sopivaa tuolia antaa apuvälineenä lainaan. Nyt asia meni uudelleen sinne käsiteltäväksi ja tuoli kuulema jotenkin järjestetään.
Sanoin lääkärille, että olemme päättäneet yrittää saada hoitotukea. (Kiitos rohkaisusta ja kannustuksesta Äidille ja Poikkeamalle! Enköhän vielä yhteyttä otakin kun papereita todella alan täyttämään.) Vaikka ennakko-oletus on, että hylkynä tulee takaisin, niin ainakin yritämme. (Jos ei muuta, niin teettääkseni pientä kiusaa Kelalle. On se moinen valtion laitos, joka epätasa-arvoisesti jakelee tukia riippuen kotikunnasta.) Lääkärin vastaus yllätti täysin. Lupasi kirjoittaa molemmista pojista puoltavan lausunnon. Oli sitä mieltä, että Aa ehdottomasti kuuluu tuen piiriin. Been kohdalta epäili, ettei ehdot täyty, mutta kannattaa kuulema molemmista hakemus tehdä. Lääkärin asenne oli täysin eri kuin viime viikolla samassa paikassa osaston vastaavan hoitajan. Lääkäri kannusti hakemiseen ja kertoi, että kyllä meidänkin kunnasta on vastaaville kuin Aa saatu myönteinen tukipäätös.
Käynnin lopulla lääkäri vielä kyseli meidän vanhempien ja erityisesti minun vointia ja jaksamista. Ovat ilmeisesti huolissaan kun nyt meille jo kerrottiin sairaalassa olevan myös mahdollisuus lasten hoitoon ottamiselle sosiaalisilla perusteilla. Eli siis jos tiukka paikka tulee ja voimat todella loppuvat, niin akuutistikin voimme viedä pojat sairaalaan ihan vaan hoitoon.
Kuulostaa kovin äärimmäiseltä, enkä usko että tarvetta tulee. Silti tuntui helpottavalta tietää, että tuollainenkin on mahdollista.
Appivanhemmat olivat pääsiäisen ajan täällä. Viihdyttivät poikia, että saatiin miehen kanssa rauhassa puuhata. Hoitivatpa samalla koko porukan ruokahuollon. Oih ihanuus! Kaikkia herkkuja pöydät pullollaan, silakoitakin kahta lajia. Odotettua vaihtelua valmis-/puolivalmisruokiin.
**
Eilen käytiin kehitysseurantapolilla. Melkein kaikki asiat sain kysyttyä ja sanottua mitkä pitikin.
Bee sai mukaansa babyhalerin ja astmalääkkeet. Siis Bee, meidän parempikeuhkoinen lapsi. Epäily on, että pitkittynyt flunssa ja kevätpölyt voivat olla hinkumisen syynä, mutta joskos tuosta apua olisi. Nyt alkuun viiden päivän kuuri ja sen jälkeen tarvittaessa. Kuuri ei ole alkanut kovin hyvin, poika vaan ja ainoastaan itkee härveli nokallaan. Läppä ei heilu.
Aan kasvu on edelleen mitä on. Kasvaa kyllä käyrän mallisesti, mutta ei käyrillä. Tänään käytiin labrassa verikokeissa. Testaavat, että poika varmasti kuitenkin saa riittävästi kalkkia jne ruuasta.
Aan kenkäasiaan saimme armahduksen. Jos ei kesällä lähde oikeasti kävelemään, niin saa painella millasilla lötkötossuilla tahansa. Nilkat on sen verran tukevat, että seistä voi vaikka paljain jaloin. Jos kesällä sitten alkaakin jo oikeasti tepsuttamaan, niin sitten kiirehditään kengät jostain. Vaikka Aan motorinen kehitys onkin älyttömän hyvin edennyt, niin on se sen verran hidasta, että epäilivät meidän selviävän kengittä syksyyn.
Syöttötuoliasian otin esille niin, että paikalla oli fysioterapeutti, ravintoterapeutti ja puheterapeutti. Erityisesti puheterapeutti oli tuohtunut, että poikaa ei vieläkään ole saatu pöytään ja kunnon tuoliin istumaan. Sanoin, että teetämme saamaamme tuoliin osan, jolla saadaan tuoli pojalle sopivaksi ja kysyin saisimmeko osan teettämiseen maksusitoumuksen. Ei saatu. Puheterapeutti suivaantui kun kuuli, että sairaalasta oli meille todettu aiemmin vain, ettei heillä ole sopivaa tuolia antaa apuvälineenä lainaan. Nyt asia meni uudelleen sinne käsiteltäväksi ja tuoli kuulema jotenkin järjestetään.
Sanoin lääkärille, että olemme päättäneet yrittää saada hoitotukea. (Kiitos rohkaisusta ja kannustuksesta Äidille ja Poikkeamalle! Enköhän vielä yhteyttä otakin kun papereita todella alan täyttämään.) Vaikka ennakko-oletus on, että hylkynä tulee takaisin, niin ainakin yritämme. (Jos ei muuta, niin teettääkseni pientä kiusaa Kelalle. On se moinen valtion laitos, joka epätasa-arvoisesti jakelee tukia riippuen kotikunnasta.) Lääkärin vastaus yllätti täysin. Lupasi kirjoittaa molemmista pojista puoltavan lausunnon. Oli sitä mieltä, että Aa ehdottomasti kuuluu tuen piiriin. Been kohdalta epäili, ettei ehdot täyty, mutta kannattaa kuulema molemmista hakemus tehdä. Lääkärin asenne oli täysin eri kuin viime viikolla samassa paikassa osaston vastaavan hoitajan. Lääkäri kannusti hakemiseen ja kertoi, että kyllä meidänkin kunnasta on vastaaville kuin Aa saatu myönteinen tukipäätös.
Käynnin lopulla lääkäri vielä kyseli meidän vanhempien ja erityisesti minun vointia ja jaksamista. Ovat ilmeisesti huolissaan kun nyt meille jo kerrottiin sairaalassa olevan myös mahdollisuus lasten hoitoon ottamiselle sosiaalisilla perusteilla. Eli siis jos tiukka paikka tulee ja voimat todella loppuvat, niin akuutistikin voimme viedä pojat sairaalaan ihan vaan hoitoon.
Kuulostaa kovin äärimmäiseltä, enkä usko että tarvetta tulee. Silti tuntui helpottavalta tietää, että tuollainenkin on mahdollista.
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Kit-kit
Korvatulehdushan se. Beellä siis. Aa sen sijaan yrittää puhkaista toista hammasta. Äiti ja isä ovat ihan vaan väsyneitä. Kaikenkaikkiaan aika paljon kitinää on talossa. Kit-kit-kit.
**
Torstaina pitäisi muuttaa. Pakkaamaan en ole ehtinyt. Uutta asuntoa ei ole ehditty siivoamaan. Kaikki asia seisoo ja odottaa. Kuviteltiin, että tässä kun oli hyvää aikaa niin iltasella ehditään. Tietenkin juuri tähän väliin miehelle tuli töissä joku hirveän kiirrellinen juttu, joka venyttää sen päiviä aivan älyttömiksi. Kello on nyt yhdeksän, eikä mies oo vieläkään kotona. Lähti töihin aamulla seitsemän jälkeen. Tänään piti maalata uudessa akodissa poikien huoneen seinät. Ei maalattu.
Mä alan olla aika piipussa. En kadehdi yksinhuoltajia. Hämmästelen miten siihen kukaan pystyy. Erityisen paljon olen ajatellut sitä yhtä kaksoskeskosten yksinhuoltajaäitiä, toisella kaksosista vielä happipullo kotona. Aika huikea suoritus äidiltä.
**
Ahdistaa leijonaemoilu. Tai ahdistaa kun musta ei oo siihen. Oon aivan liian väsynyt ottamaan asioista selvää ja taistelemaan lapsieni parhaan eteen. Kotikutoinen, hiukan väsähtänyt paras saa nyt kelvata.
Sain vihiä, että me oltais voitu saada korotettua tukea Kelalta tähän ensimmäiseen vuoteen ja ehkäpä toiseenkin. Kysyin asiasta tänään sairaalassa piipahtaessamme. Ei kuulema irtoa meidän kunnan Kelasta. "Voihan sitä kokeilla, mutta tuskin menee läpi." En jaksa aloittaa byrokratian tuulimyllyjä vastaan taistelua, jos tulos on melko varmasti hylky.
Kysyin myös kengistä ja syöttötuolista. Jos tarvii teettää jotain, niin meneekö omasta pussista vai onko mahdollista saada apuvälineenä maksusitoumus? En saanut kunnollista vastausta, enkä jaksanut alkaa inttämään.
Kenkä asian ratkaisi näin alkuun nämä. Kelpaavat kevään rattailuihin ja mahdollisiin hiekkalaatikkokokeiluihin. Kesäkenkiä alan murehtimaan sitten joskus muuton jälkeen. Tuoli asia ehkä ratkeaa tällä viikolla, kiitos Marikan.
**
Torstaina pitäisi muuttaa. Pakkaamaan en ole ehtinyt. Uutta asuntoa ei ole ehditty siivoamaan. Kaikki asia seisoo ja odottaa. Kuviteltiin, että tässä kun oli hyvää aikaa niin iltasella ehditään. Tietenkin juuri tähän väliin miehelle tuli töissä joku hirveän kiirrellinen juttu, joka venyttää sen päiviä aivan älyttömiksi. Kello on nyt yhdeksän, eikä mies oo vieläkään kotona. Lähti töihin aamulla seitsemän jälkeen. Tänään piti maalata uudessa akodissa poikien huoneen seinät. Ei maalattu.
Mä alan olla aika piipussa. En kadehdi yksinhuoltajia. Hämmästelen miten siihen kukaan pystyy. Erityisen paljon olen ajatellut sitä yhtä kaksoskeskosten yksinhuoltajaäitiä, toisella kaksosista vielä happipullo kotona. Aika huikea suoritus äidiltä.
**
Ahdistaa leijonaemoilu. Tai ahdistaa kun musta ei oo siihen. Oon aivan liian väsynyt ottamaan asioista selvää ja taistelemaan lapsieni parhaan eteen. Kotikutoinen, hiukan väsähtänyt paras saa nyt kelvata.
Sain vihiä, että me oltais voitu saada korotettua tukea Kelalta tähän ensimmäiseen vuoteen ja ehkäpä toiseenkin. Kysyin asiasta tänään sairaalassa piipahtaessamme. Ei kuulema irtoa meidän kunnan Kelasta. "Voihan sitä kokeilla, mutta tuskin menee läpi." En jaksa aloittaa byrokratian tuulimyllyjä vastaan taistelua, jos tulos on melko varmasti hylky.
Kysyin myös kengistä ja syöttötuolista. Jos tarvii teettää jotain, niin meneekö omasta pussista vai onko mahdollista saada apuvälineenä maksusitoumus? En saanut kunnollista vastausta, enkä jaksanut alkaa inttämään.
Kenkä asian ratkaisi näin alkuun nämä. Kelpaavat kevään rattailuihin ja mahdollisiin hiekkalaatikkokokeiluihin. Kesäkenkiä alan murehtimaan sitten joskus muuton jälkeen. Tuoli asia ehkä ratkeaa tällä viikolla, kiitos Marikan.
torstai 29. maaliskuuta 2012
Pikku pöllö ja iso kröhä
Käytiin tänään näköpolilla ja kotiin tultiin silmälasien kanssa. Näkö ei sinänsä ole Aalla huono, mutta taittovirhe on niin eritasoinen silmissä, että suurena riskinä laiskasilmä. Niiden ehkäisemiseksi sii tulee lasit jo nyt.
Saatiin vasta kehykset. Linssien maksusitoumus ja resepti tulee perästä ja ne tehdään sitten optikolla. Voi mennä toista kuukautta. Se oiskin toivottavaa, sillä nuo pokat on valtavat vielä tuon päähän. Jospas poika vaikka tässä välissä vähän kasvais, eikä nuo näyttäis ihan noin hölmöiltä sen päässä. Melkonen pöllö tuli ukosta.
Lasien kanssa tais tulla vastaan taas sama ongelma kuin kenkien ja syöttötuolin kanssa. Aa on liian pieni kaikkeen. Oon tuskaillut viime päivät erityisesti syöttötuolin kanssa. Fyssari painostaa laittamaan pojan jo pöydänääreen syömään kunnolliseen asentoon. Vaan kun ei ole syöttötuolia maailmassa, johon noin pienen saisi hyvässä asennossa istumaan. Ihmettelein fyssarille, että miten me muka ollaan nyt ekat ja ainoat tässä tilanteessa. Onhan niitä muitakin pikkukeskosia, pienempiäkin. Fyssari totesi, että Aa on pieneen kokoonsa nähden niin kovin hyvin kehittynyt. Yleensä tuon kokoinen keskonen ei ole vielä lähelläkään tätä kehitystasoa. Noilla viikoilla ja grammoilla syntyneillä on yleensä niin moninaisia ongelmia, että kehitys häiriintyy väkisinkin.
Olen tietenkin iloinen siitä, että poika on kehittynyt käsittämättömän hyvin. Ja siitä, että meillä niitä ongelmia on aivan ihmeellisen vähän. Mutta harmittaa, että ei olekaan sitä toista perhettä keneltä saada hyvät vinkit ja neuvot, kenties vanha syöttötuoli. Nyt pitää kaivaa se sisäinen leijonaemo ja koittaa jotenkin järjestää mittojen mukaan fiksattu tuoli, kengät ja silmälasit. No onneks silmälasit ja kengät on helppo homma.
Tuolia käytiin eilen testailemassa lastentarvikeliikkeessä. Mitään tuolia ei saanut mukattua sopivaksi. Fyssari oli käynyt sairaalan apuvälineet läpi, eikä sielläkään ollut mitään sopivaa. En keksi muuta ideaa kuin teettämisen, mutta kustannukset hirvittää.
*
Bee krohisee ties kuinka monetta viikkoa. Edellisen flunssan jälkikrohinat eivät olleet vielä kunnolla ohi kun tuli uusi flunssa. Nyt sen jälkikrohinat on kestäneet toista viikkoa. Yritin tänään päästä lääkäriä tapaamaan ohessa kun sairaalalla oltiin näköpolilla. Lääkäri ei ehtinyt tavat, mutta juteltiin puhelimessa ja ens maanantaina tarkistetaan pojan röörit. Huolettaa, että siellä on joku kytevä korvatulhedus tai pahempaa, keuhkokuume. Siltä kun vastoin kaikkia odotuksia ollaan säästytty tähän asti.
*
Väsyttää. Viikonloppu meni hurinalla, enkä ehtinyt yhtään arkea enempää nukkumaan. Arkena on perukauran lisäksi muuttopuuhat ja ne vie kaikki loputkin mehut. Mies katseli eilen mua säälivästi, kuulema mun silmät jo punottaa väsymyksestä. Allergiaa se on, sanon minä. Mutta en kiellä ettenkö olisi väsynyt. Vaan kerkee sitä sitten myöhemminkin nukkumaan. Ens viikolla on muutto, että ehkä sitten jo pääsiäisenä joku aamu uudessa kodissa.
**
Oon saanut tunnustuksia. Parikin. Kiitos niistä! Palaan asiaan lähiakoina, paremmalla ajalla.
Saatiin vasta kehykset. Linssien maksusitoumus ja resepti tulee perästä ja ne tehdään sitten optikolla. Voi mennä toista kuukautta. Se oiskin toivottavaa, sillä nuo pokat on valtavat vielä tuon päähän. Jospas poika vaikka tässä välissä vähän kasvais, eikä nuo näyttäis ihan noin hölmöiltä sen päässä. Melkonen pöllö tuli ukosta.
Lasien kanssa tais tulla vastaan taas sama ongelma kuin kenkien ja syöttötuolin kanssa. Aa on liian pieni kaikkeen. Oon tuskaillut viime päivät erityisesti syöttötuolin kanssa. Fyssari painostaa laittamaan pojan jo pöydänääreen syömään kunnolliseen asentoon. Vaan kun ei ole syöttötuolia maailmassa, johon noin pienen saisi hyvässä asennossa istumaan. Ihmettelein fyssarille, että miten me muka ollaan nyt ekat ja ainoat tässä tilanteessa. Onhan niitä muitakin pikkukeskosia, pienempiäkin. Fyssari totesi, että Aa on pieneen kokoonsa nähden niin kovin hyvin kehittynyt. Yleensä tuon kokoinen keskonen ei ole vielä lähelläkään tätä kehitystasoa. Noilla viikoilla ja grammoilla syntyneillä on yleensä niin moninaisia ongelmia, että kehitys häiriintyy väkisinkin.
Olen tietenkin iloinen siitä, että poika on kehittynyt käsittämättömän hyvin. Ja siitä, että meillä niitä ongelmia on aivan ihmeellisen vähän. Mutta harmittaa, että ei olekaan sitä toista perhettä keneltä saada hyvät vinkit ja neuvot, kenties vanha syöttötuoli. Nyt pitää kaivaa se sisäinen leijonaemo ja koittaa jotenkin järjestää mittojen mukaan fiksattu tuoli, kengät ja silmälasit. No onneks silmälasit ja kengät on helppo homma.
Tuolia käytiin eilen testailemassa lastentarvikeliikkeessä. Mitään tuolia ei saanut mukattua sopivaksi. Fyssari oli käynyt sairaalan apuvälineet läpi, eikä sielläkään ollut mitään sopivaa. En keksi muuta ideaa kuin teettämisen, mutta kustannukset hirvittää.
*
Bee krohisee ties kuinka monetta viikkoa. Edellisen flunssan jälkikrohinat eivät olleet vielä kunnolla ohi kun tuli uusi flunssa. Nyt sen jälkikrohinat on kestäneet toista viikkoa. Yritin tänään päästä lääkäriä tapaamaan ohessa kun sairaalalla oltiin näköpolilla. Lääkäri ei ehtinyt tavat, mutta juteltiin puhelimessa ja ens maanantaina tarkistetaan pojan röörit. Huolettaa, että siellä on joku kytevä korvatulhedus tai pahempaa, keuhkokuume. Siltä kun vastoin kaikkia odotuksia ollaan säästytty tähän asti.
*
Väsyttää. Viikonloppu meni hurinalla, enkä ehtinyt yhtään arkea enempää nukkumaan. Arkena on perukauran lisäksi muuttopuuhat ja ne vie kaikki loputkin mehut. Mies katseli eilen mua säälivästi, kuulema mun silmät jo punottaa väsymyksestä. Allergiaa se on, sanon minä. Mutta en kiellä ettenkö olisi väsynyt. Vaan kerkee sitä sitten myöhemminkin nukkumaan. Ens viikolla on muutto, että ehkä sitten jo pääsiäisenä joku aamu uudessa kodissa.
**
Oon saanut tunnustuksia. Parikin. Kiitos niistä! Palaan asiaan lähiakoina, paremmalla ajalla.
maanantai 26. maaliskuuta 2012
Vessaharja ja naapuri
Tuohduin viikonloppuna. Oikein syvää kuohuntaa sisälläni aiheutti useampikin asia. Ylimmäksi nousivat kuitenkin vessaharja ja naapuri.
Vessaharja
Kävin lauantaina kahmimassa kirjastosta pinon sisustuskirjoja ja lehtikioskilta läjän sisustuslehtiä, inspiraatioksi. En löytänyt toivomaani mahtaa ideaa, mutta paljon muuta kyllä. Erityisen vaikutuksen teki Divaani lehdessä ollut artikkeli iltalialais-intialaisen perheen kodista Balilla.
"Pihalla perheen munainnostus saavuttaa huipennuksesna. Pensaiden keskellä nököttää ihmistä suurempi valkoinen mokkula, joka toiselta puolelta paljastuu vessaksi. Huussissa on pönttö ja pikkuruinen käseinpesuallas sekä hienot maisemat villiin vihreyteen."
Munavessa kaikessa kummallisuudessaan (jollain ihmisillä on vaan liikaa rahaa) ei kuitenkaan saanut minua tuohtumaan, vaan hermostumisen aiheutti siis vessaharja. Vessaharja ei ollut tuolla munavessassa vaan sivulla, jossa esiteltiin tämän hetken trendituotteita. En tiedä miksi tulin vilkaisseeksi pienellä painetusta tekstistä juuri tuon Vipp-sarjan tuotteiden hinnat. Luulin alkuun tekstissä olevan kirjoitusvirheen: "hammasharjakuppi 69e, saippuapullo 99e, wc-harja 165e, roskis 209e ja pyykkikori 275e". WC-HARJA 165e!!?!!?
Ymmärrän kyllä miksi design maksaa. Joku on käyttänyt hurjasti aikaa ja vaivaa kehittääkseen hyvistä materiaaleista viimeistä silausta myöden harkitun tuotteen ja ohessa monesti keksinyt jotain uutta ja mullistavaa käyttöä helpottavaa tai parantavaa. Yli hilseeni menee kuitenkin, miten vessaharjaa on mahdollista kehittää? Sini on jo kehittänyt vessaharjan täydelliseksi lisäämällä harjaan koukeron, jolla voi puhdistaa myös kourun alta ja mahdollistamalla harjaosan vaihdon. Mitä muuta vessaharjalta voi enää kaivata? Tietenkin olisi kiva, jos vessaharja sopisi sisustukseen ja näyttäisi kauniilta, mutta 165e on ulkonäöstä aika härski hinta. Sitä paitsi, jos on varaa maksaa vessaharjasta 165e, ei varmaankaan tarvitse sitä itse käyttää.
Naapuri
Meillä oli viime viikolla asunnossa kolme näyttöä. Yksi yksityisnäyttö ja kasi yleistä. Molemmilla kerroilla yleiseen oli päättänyt myös tulla utelias naapuri. Ensimmäiseen näyttöön arki-iltana klo17 tuli naapurin mies humalassa. Toiseen näyttöön sunnuntaina tuli eri naapuri, tällä kertaa selvinpäin, ihan vaan sabotoidakseen. Oli kommentoinut kaikkea välittäjän kertomaa, haukkunut asunnon ja huudellut kuinka koko kämppä on homeessa. Erityisesti eteinen ja keittiö ovat kuulema kärsineet pahoista kosteusvaurioista.
*huoh*
Asuntomme ei ole homeessa. Välittäjä oli ymmärtänyt naapurin olevan naapuri ja oli jättänyt ommentit omaan arvoonsa. Tilanne oli kuitenkin yltynyt ja lopulta välittäjän oli ojennettava naapuriamme melko kovasanaisesti.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin. Eihän tää mee ikinä kaupaksi, jos joka näytölle tulee joku naapuri terrorisoimaan! Vaikea on varmaan välittäjän pokkana selittää, että on mukava talo ja naapurusto, jos tuollasia on aina paikalla. Ja kun kaikenkaikkiaan talossa ja pihapiirissä ON mukava ilmapiiri ja kivoja naapureita.
Vai pitääkö asiaan yrittää suhtautua positiivisen kautta, että me ollaan kertakaikkiaan niin kivoja naapureita, että meistä ei haluta luopua? Ei pidä. Huono ihminen on tuo naapuri ja tilille tekemisistään pitäis saada.
Täytyy varmaan ensi näytölle palkata kaikki kivat naapurit hymyilemään, tuoksumaan pullalta ja juttelemaan mukavia.
Vessaharja
Kävin lauantaina kahmimassa kirjastosta pinon sisustuskirjoja ja lehtikioskilta läjän sisustuslehtiä, inspiraatioksi. En löytänyt toivomaani mahtaa ideaa, mutta paljon muuta kyllä. Erityisen vaikutuksen teki Divaani lehdessä ollut artikkeli iltalialais-intialaisen perheen kodista Balilla.
"Pihalla perheen munainnostus saavuttaa huipennuksesna. Pensaiden keskellä nököttää ihmistä suurempi valkoinen mokkula, joka toiselta puolelta paljastuu vessaksi. Huussissa on pönttö ja pikkuruinen käseinpesuallas sekä hienot maisemat villiin vihreyteen."
Munavessa kaikessa kummallisuudessaan (jollain ihmisillä on vaan liikaa rahaa) ei kuitenkaan saanut minua tuohtumaan, vaan hermostumisen aiheutti siis vessaharja. Vessaharja ei ollut tuolla munavessassa vaan sivulla, jossa esiteltiin tämän hetken trendituotteita. En tiedä miksi tulin vilkaisseeksi pienellä painetusta tekstistä juuri tuon Vipp-sarjan tuotteiden hinnat. Luulin alkuun tekstissä olevan kirjoitusvirheen: "hammasharjakuppi 69e, saippuapullo 99e, wc-harja 165e, roskis 209e ja pyykkikori 275e". WC-HARJA 165e!!?!!?
Ymmärrän kyllä miksi design maksaa. Joku on käyttänyt hurjasti aikaa ja vaivaa kehittääkseen hyvistä materiaaleista viimeistä silausta myöden harkitun tuotteen ja ohessa monesti keksinyt jotain uutta ja mullistavaa käyttöä helpottavaa tai parantavaa. Yli hilseeni menee kuitenkin, miten vessaharjaa on mahdollista kehittää? Sini on jo kehittänyt vessaharjan täydelliseksi lisäämällä harjaan koukeron, jolla voi puhdistaa myös kourun alta ja mahdollistamalla harjaosan vaihdon. Mitä muuta vessaharjalta voi enää kaivata? Tietenkin olisi kiva, jos vessaharja sopisi sisustukseen ja näyttäisi kauniilta, mutta 165e on ulkonäöstä aika härski hinta. Sitä paitsi, jos on varaa maksaa vessaharjasta 165e, ei varmaankaan tarvitse sitä itse käyttää.
Naapuri
Meillä oli viime viikolla asunnossa kolme näyttöä. Yksi yksityisnäyttö ja kasi yleistä. Molemmilla kerroilla yleiseen oli päättänyt myös tulla utelias naapuri. Ensimmäiseen näyttöön arki-iltana klo17 tuli naapurin mies humalassa. Toiseen näyttöön sunnuntaina tuli eri naapuri, tällä kertaa selvinpäin, ihan vaan sabotoidakseen. Oli kommentoinut kaikkea välittäjän kertomaa, haukkunut asunnon ja huudellut kuinka koko kämppä on homeessa. Erityisesti eteinen ja keittiö ovat kuulema kärsineet pahoista kosteusvaurioista.
*huoh*
Asuntomme ei ole homeessa. Välittäjä oli ymmärtänyt naapurin olevan naapuri ja oli jättänyt ommentit omaan arvoonsa. Tilanne oli kuitenkin yltynyt ja lopulta välittäjän oli ojennettava naapuriamme melko kovasanaisesti.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin. Eihän tää mee ikinä kaupaksi, jos joka näytölle tulee joku naapuri terrorisoimaan! Vaikea on varmaan välittäjän pokkana selittää, että on mukava talo ja naapurusto, jos tuollasia on aina paikalla. Ja kun kaikenkaikkiaan talossa ja pihapiirissä ON mukava ilmapiiri ja kivoja naapureita.
Vai pitääkö asiaan yrittää suhtautua positiivisen kautta, että me ollaan kertakaikkiaan niin kivoja naapureita, että meistä ei haluta luopua? Ei pidä. Huono ihminen on tuo naapuri ja tilille tekemisistään pitäis saada.
Täytyy varmaan ensi näytölle palkata kaikki kivat naapurit hymyilemään, tuoksumaan pullalta ja juttelemaan mukavia.
perjantai 23. maaliskuuta 2012
Suru synnytyksen ihmeen menetyksestä.
Itkin eilen. Oikein vuolaasti ja sydämenpohjasta. Itkin menetystä, jonka kanssa luulin jo olevani sinut. Hyvin olin taas onnistunut itseäni huijaamaan. Sieltä se löytyi, ei kovin syvälle haudattuna. Suru synnytyksen ihmeen menetyksestä.
En ollut asiaa ajatellut pitkään aikaan. Nyt keskustellessani neuvolapsykologin kanssa tajusin kuinka kovasti edelleen suren sitä, etten saanutkaan sitä kaunista herkkää hetkeä, josta puhutaan ja jollaisena televisiossa syntymä esitetään.
En koskaan ollut ajatellut, että synnytyksen pitäisi mennä juuri jollain tietyllä tavalla. Suvussamme on usein alatiesynnytys ollut jopa hengenvaarallinen ja sektio on siis ollut hyvin todennäköinen vaihtoehto myös minulle. Kun sain tietää odottavani kaksosia, ymmärsin myös että oli kyse sektiosta tai alatiesynnytyksestä, vauvoja tulee kaksi ja herkkä vatsanpäällä kölliminen saattaisi olla hankalaa/mahdotonta. Ei siis ole kyse siitä, että olisin rakentanut täysin epärealistisia pilvilinnoja synnytyksestä.
Se mitä olin toivonut synnytykseltä oli, että mieheni saisi olla vieressäni. Olin ajatellut hetkeä, jolloin saisimme vauvat luoksemme ja syliimme synnytyksen jälkeen ja hetken saisimme olla rauhassa ihmetellen toisiamme. Olin ajatellut jännittäväni synnytystä ja sitä miten jaksan ja siedän kivun.
En ollut ajatellut jännittäväni syntyykö lapseni elävinä vai kuolleina.
*
Neuvolapsykologi puki ajatukseni sanoiksi. Tilanne, jossa pojat syntyivät, ei ollut synnytys. Pojat syntyivät leikkauksessa. Miestäni ei sallittu mukaan. Olin kauhuissani ja pelosta turta. Kun pojat saatiin ulos, joku verhon takaa huikkasi "onnea, poika tuli", samalla tavalla molempien kohdalla. Poikia ei näytetty minulle, vaan juoksutettiin kiireesti viereiseen huoneeseen. En ymmärtänyt miksi minua onnitellaan, sillä henkiinjäämisestä ei ollut vielä mitään varmuutta.
Yhtähyvin minulta olisi voitu leikata umpisuoli. Synntyksen ihmeestä ei tilanteessa ollut tietoakaan. Olin leikkauksessa yksin. Synnytyksessä ei olla yksin. Synnytyksessä äiti on pääosassa, eikä -niin kuin minä- ruhona, joka suljetaan sivuun, jotta saadaan työt tehtyä.
*
Tiedän, että lopputuloksen kannalta on aivan sama miten pojat tulivat maailmaan. Tiedän, mutten tunne. Tunnen surua, ettemme saaneet aloittaa perheemme yhteiseloa valtavan ponnistuksen jälkeen ällöttävänä, hikisenä, verisenä, kyyneleisenä, ihanana ihmiskasana.
En ollut asiaa ajatellut pitkään aikaan. Nyt keskustellessani neuvolapsykologin kanssa tajusin kuinka kovasti edelleen suren sitä, etten saanutkaan sitä kaunista herkkää hetkeä, josta puhutaan ja jollaisena televisiossa syntymä esitetään.
En koskaan ollut ajatellut, että synnytyksen pitäisi mennä juuri jollain tietyllä tavalla. Suvussamme on usein alatiesynnytys ollut jopa hengenvaarallinen ja sektio on siis ollut hyvin todennäköinen vaihtoehto myös minulle. Kun sain tietää odottavani kaksosia, ymmärsin myös että oli kyse sektiosta tai alatiesynnytyksestä, vauvoja tulee kaksi ja herkkä vatsanpäällä kölliminen saattaisi olla hankalaa/mahdotonta. Ei siis ole kyse siitä, että olisin rakentanut täysin epärealistisia pilvilinnoja synnytyksestä.
Se mitä olin toivonut synnytykseltä oli, että mieheni saisi olla vieressäni. Olin ajatellut hetkeä, jolloin saisimme vauvat luoksemme ja syliimme synnytyksen jälkeen ja hetken saisimme olla rauhassa ihmetellen toisiamme. Olin ajatellut jännittäväni synnytystä ja sitä miten jaksan ja siedän kivun.
En ollut ajatellut jännittäväni syntyykö lapseni elävinä vai kuolleina.
*
Neuvolapsykologi puki ajatukseni sanoiksi. Tilanne, jossa pojat syntyivät, ei ollut synnytys. Pojat syntyivät leikkauksessa. Miestäni ei sallittu mukaan. Olin kauhuissani ja pelosta turta. Kun pojat saatiin ulos, joku verhon takaa huikkasi "onnea, poika tuli", samalla tavalla molempien kohdalla. Poikia ei näytetty minulle, vaan juoksutettiin kiireesti viereiseen huoneeseen. En ymmärtänyt miksi minua onnitellaan, sillä henkiinjäämisestä ei ollut vielä mitään varmuutta.
Yhtähyvin minulta olisi voitu leikata umpisuoli. Synntyksen ihmeestä ei tilanteessa ollut tietoakaan. Olin leikkauksessa yksin. Synnytyksessä ei olla yksin. Synnytyksessä äiti on pääosassa, eikä -niin kuin minä- ruhona, joka suljetaan sivuun, jotta saadaan työt tehtyä.
*
Tiedän, että lopputuloksen kannalta on aivan sama miten pojat tulivat maailmaan. Tiedän, mutten tunne. Tunnen surua, ettemme saaneet aloittaa perheemme yhteiseloa valtavan ponnistuksen jälkeen ällöttävänä, hikisenä, verisenä, kyyneleisenä, ihanana ihmiskasana.
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
Tarkkaan harkitseva typerys
Asunto on nyt meidän. Maanantaina käytiin pankissa tekemässä kaupat. Siinä istuessani mietin kovasti, kuinka typerältä tuntuukaan. Välittäjä ja pankin setä höpöttelee kaikkea tosi tosi tärkeää, mistä mä en tainnut ymmärtää puoliakaan. Sama tunne oli silloin perjantaina kun käytiin lainasta sopimassa. Sitä yrittää istua siinä pätevän näköisenä ja kaikkitietävänä. Ei saa näyttää ettei ymmärrä, koska sillon joku kuitenkin yrittää huijata. Pelottaa niin älyttömästi laittaa nimi alle papereihin, joissa on lukuja ja sanoja joiden tarkoitusperistä ei ole mitään hajua.
Olen tuskaillut tyhmyyttäni tässä nyt pari päivää. Upotin itseni velkasuohon ymmärtämättä miten maailmantalous toimii. En minä ymmärrä juurikaan euriborien päälle tai marginaalien. Tiedän kyllä mitä ne tarkoittaa, mutta en tiedä mikä niihin vaikuttaa. Olenko siis liian tyhmä ottamaan lainaa?
Väitän etten ole se tyhmin ja tietämättömin asiakas joka pankissa on lainaa ollut ottamassa. Miksi siis niiden pitää siellä pankissa puhua niin vaikealla tavalla? Siinä on sellaista keisarin uudet vaatteet -meininkiä. Koska se pankkivirkailija puhuu niistä asioista ihan itsestäänselvyyksinä, niin itse ei voi myöntää ymmärtämättömyyttään, ettei tule leimatuksi hölmöksi.
Sama pätee asunnonostamiseen. Kuka oikeasti osaa ottaa kaikki olennaiset asiat huomioon ja laskeskella siinä sitten mikä on järkevin? Kuka oikeasti osaa edes sanoa, mitkä asiat on ne olennaisimmat ottaa huomioon? Uusi asunto tuli ostettua täysin fiilispohjalta. Vaan eikö se ole ainoa oikea tapa ostaa koti.
Tänään lempiajattelijani päästi minut pälkähästä. En ole ainoa.
"Tosi asiassa tutkimus on osoittanut jo pitkään, että ihminen on kaikkea muuta kuin rationaalinen päätöksentekijä."
Lisää aiheesta täältä.
**
Pojilla on flunssa. Taisin itse maalata ne pirut seinille, kun sanoin etten tahdo sopia liian tiukkaa aikataulua muutolle kun sitten kuitenkin pojat sairastuu tms. Vaan onneksi tosiaan aikataulu antaa nyt myöden sairastaa.
Tai riippu teitenkin kenen aikatauluista puhutaan. Meidän vanhempien aikataulu antaa. Poikien ei. Ihan hirveä vauhti ja viepllys käynnissä. Aa nousi eilen ensimmäistä kertaa tukea vasten seisomaan ja istuu nyt tukematta lattiaan. Bee lähti tänään etenemään tukea pitkin ja sanoi "kitta" silittäessään kissaa. (Mieleni tekee julistaa ukon sanoneen ensimmäisen sanansa, mutta pelkään että kuulin sanan äitikuulokkeiden kautta ja oikeasti se ei sanonut niin. Tarvitsen todistajan ennen julistusta.)
**
Kotiapu kävi tänään aamulla. Ensimmäistä kertaa käytin apuvoimia saadakseni itse nukkua. En olisi uskonut etukäteen onnistuvani, mutta nukuin kuin tukki pari tuntia. Tuntui mahatavalta herätä kun pitkästä aikaa oli oikeasti levännyt olo.
Kotiapua myönnettiin nyt toukokuun puoliväliin asti. Jesh!
Olen tuskaillut tyhmyyttäni tässä nyt pari päivää. Upotin itseni velkasuohon ymmärtämättä miten maailmantalous toimii. En minä ymmärrä juurikaan euriborien päälle tai marginaalien. Tiedän kyllä mitä ne tarkoittaa, mutta en tiedä mikä niihin vaikuttaa. Olenko siis liian tyhmä ottamaan lainaa?
Väitän etten ole se tyhmin ja tietämättömin asiakas joka pankissa on lainaa ollut ottamassa. Miksi siis niiden pitää siellä pankissa puhua niin vaikealla tavalla? Siinä on sellaista keisarin uudet vaatteet -meininkiä. Koska se pankkivirkailija puhuu niistä asioista ihan itsestäänselvyyksinä, niin itse ei voi myöntää ymmärtämättömyyttään, ettei tule leimatuksi hölmöksi.
Sama pätee asunnonostamiseen. Kuka oikeasti osaa ottaa kaikki olennaiset asiat huomioon ja laskeskella siinä sitten mikä on järkevin? Kuka oikeasti osaa edes sanoa, mitkä asiat on ne olennaisimmat ottaa huomioon? Uusi asunto tuli ostettua täysin fiilispohjalta. Vaan eikö se ole ainoa oikea tapa ostaa koti.
Tänään lempiajattelijani päästi minut pälkähästä. En ole ainoa.
"Tosi asiassa tutkimus on osoittanut jo pitkään, että ihminen on kaikkea muuta kuin rationaalinen päätöksentekijä."
Lisää aiheesta täältä.
**
Pojilla on flunssa. Taisin itse maalata ne pirut seinille, kun sanoin etten tahdo sopia liian tiukkaa aikataulua muutolle kun sitten kuitenkin pojat sairastuu tms. Vaan onneksi tosiaan aikataulu antaa nyt myöden sairastaa.
Tai riippu teitenkin kenen aikatauluista puhutaan. Meidän vanhempien aikataulu antaa. Poikien ei. Ihan hirveä vauhti ja viepllys käynnissä. Aa nousi eilen ensimmäistä kertaa tukea vasten seisomaan ja istuu nyt tukematta lattiaan. Bee lähti tänään etenemään tukea pitkin ja sanoi "kitta" silittäessään kissaa. (Mieleni tekee julistaa ukon sanoneen ensimmäisen sanansa, mutta pelkään että kuulin sanan äitikuulokkeiden kautta ja oikeasti se ei sanonut niin. Tarvitsen todistajan ennen julistusta.)
**
Kotiapu kävi tänään aamulla. Ensimmäistä kertaa käytin apuvoimia saadakseni itse nukkua. En olisi uskonut etukäteen onnistuvani, mutta nukuin kuin tukki pari tuntia. Tuntui mahatavalta herätä kun pitkästä aikaa oli oikeasti levännyt olo.
Kotiapua myönnettiin nyt toukokuun puoliväliin asti. Jesh!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)