Meidän perheen tämän vuoden sairaalayösaldoa kartutettiin taas viikonloppuna. Nyt on kasassa öitä 125. Se on sitten yli kolmasosa tämän vuoden öistä. Jos laskee jokaisen kohdalta henkilökohtaisen saldon ja ne yhteen, niin sairaalassa on vietetty nyt 218 yötä. Ajattelin, että loput yöt ollaan tänä vuonna kotona.
Aa oireili kummallisesti itkuisuudella, pienellä lämmönnousulla ja kovin tiheällä hengityksellä lauantai aamuyöstä alkaen. Puolen päivän aikaan, kun hengitys ei tasaantunut, lähdettiin päivystykseen. Päivystyksestä osastolle iltaan asti seurantaan. Vaikka kuinka pistin vastaan, niin "iltaan asti" muuttui lääkärin iltakierrolla "aamuun asti".
Olen melko varma, että syy oli lääkärin tuoreudessa. Kyseinen lääkäri teki vielä viime kesänä harjoittelua keskolassa. En kyllä itsekään olisi meidän pojan kaltaista vaikeaa BPD-tapausta uskaltanut päästää kotiin, jos olisin ollut tuon nuoren lääkärin kengissä. Päivällä kokeneemmatkin lääkärit olivat olleet epävarmoja tilanteesta ja ottaneet tarkkailuun. Ymmärrän siis kyllä, mutta harmitti älyttömästi.
Osaan lukea Aata tarkkaan. Tiedän oikeastaan katsomalla kuinka monta kertaa minuutissa pikku-ukko hengittää. Näen vaatteiden läpi milloin hegitykseen käytetään apulihaksia. Asumme 15min matkan päässä sairaalasta. Näillä perusteilla yritin tehdä sopimusta lääkärin kanssa. Tulemme takaisin jos lämpö nousee, hengitys ei laske alle sadan tietyn ajanjakson aikana, tai apulihaksia käytetään yli jonkun ajan. Ei onnistunut. Yritin vielä vedota siihen, että Bee oli regoinut kotona poissaolemiseemme kovin voimakkaasti ja kun on vielä isänpäiväkin. Edelleen vastaus oli ei. Niinpä vietin yön sairaalan ennätys epämukavalla matkasängyllä, Aan vieressä, huonosti ilmastoidussa eristyshuoneessa.
Onneksi vierailu jäi yhteen yöhön. Aamulla ukkeli oli taas oma itsensä, lämpö normaali ja hengitys rauhallista. Tuntui, että ne keksii vielä jonkun verukkeen pitää meidät siellä, jos nyt ei lähdetä vikkelään. Teki mieli juosta ulos.
***
Keskustelin miehen kanssa siivousfirman palkkaamisesta. Päätimme kokeilla. Vaan heti tuli rattaaseen kapuloita:
Löysin olohuoneesta turkiskuoriaisen toukkia. Yök. Ensi perjantaina siis otan pojat ja kissan kainaloon ja lähdemme aamusta evakkoon. Tuholaistorjuja tulee käsittelemään jalkalistat ja tuuletusventtiilit myrkyllä. Myrkky on kuulema muuten vaaratonta ihmisille (ja kissoille), mutta käsittelyn jälkeen muutaman tunnin ajan sitä höyrystyy ilmaan ja se rasittaa kehukoja. Mikäs sen mukavampaa kahden keuhkosairaan lapsen kanssa? No tietenkin se, että kuukauteen en saa imuroida enkä pyyhkiä jakalistoja! Kuukauden päästä myrkyttäjä tulee uusimaan käsittelyn. Uusintaa edeltävänä päivänä saan siivota, mutta uusinnan jälkeen on jälleen odotettava kuukausi. Jesh! Ihanaahan se on antaa poikien peuhata lattiatta, jossa pyörii siis kahden kuukauden ajan väkisinkin pölyä, kun sitä ei saa kunnolla siivota pois.
Ainakin on tekosyy joulusiivottomuudelle.
:(
VastaaPoista