Vääriä asioita

En saa mitään sellaista aikaiseksi mitä pitäisi. Ihan vääriä asioita vaan. Oon tehnyt ties kuinka monta suunnitelmaa uuden asunnon seinien maalaamisesta ja sisustuksen tyylistä. Sitähän mun ei pitänyt vielä tehdä. Piti järjestää ja pakkailla tätä asuntoa, että tulis hyvät kuvat myynti-ilmoitukseen. En vaan millään löydä sisäistä Teuvoani muuttamaan kamalaa loukkoa hehkeäksi haluttavaksi unelmakämpäksi.

Tai olen sentään vähän jotain saanut aikaiseksi. Meillä ei ole rahaa juuri lainkaan, mutta meillä on aikaa ja voimavaroja vielä vähemmän. Niinpä tilasin kierrätyskeskuksen sedät hakemaan vanhoja huonekaluja pois. Lisäksi lähettelin tarjouspyyntöjä muuttofirmoihin. Kepillä jäätä kokeillaan, oisko meillä mitenkään varaa maksaa että tänne tulis palkattua väkeä kantamaan ja ajelemaan rekkaa. Onhan meillä ystäviä ja perhettä joita pyytää avuksi, mutta kaikilla on omat kiireensä. Tuntuu vaikealta taas vaivata läheisiä, vaikka ei pitäisi.

**

Miehellä on kriisi. Tossunallaoloelämänvaihekolmekymppiskriisi. Tai niin olen sen analysoinut. Se oireilee siten, että mies haluaa mielivaltaisesti määräillä sisustukseen liittyviä asioita. Pääsääntöisesti miestä ei kiinnosta millaisilta lautasilta meillä syödään tai minkä väriset verhot meillä on. Olen yrittänyt vakuuttaa miehen siitä, että otan miehen mieltymykset aina huomioon valintoja tehdessäni.
Yleensä jopa neuvottelen asiasta etukäteen. Neuvottelu usein tapahtuu niin, että minä pyydän miestä kuuntelemaan ja selitän sitten asiani. Mies samalla puuhailee omiaan, selailee nettiä, soittaa kitaraa tai pelaa ängri böördsiä. Selitettyäni kysyn "sopiiko?" tai "miltä kuulostaa?". Vastaus on yleensä "joo". Joskus harvoin mies kerää itsensä tässä kohtaa ja toteaa "hei sori, mä en oo yhtään kuunnellu sua, voitko kertoa uudestaan?".

Jostain syystä nyt mies on saanut päähänsä, että jos hänellä joskus on johonkin asiaan mielipide, minä kuittaan sen ärsyttävän tiimityöskentelijämäisesti "joo, toi on hyvä idea, mutta.." Kiellän tekeväni moista. Myönnän kyllä monesti puhuvani miehen ympäri kannattamaan minun ehdotustani, mutta täysin perustellusti. Värisokea mies ei voi lopulta päättää mitkä sävyt sopii yhteen. Miehen kyky hallita kokonaisuuksia on myös rajoittunut. Välillä ei rautalanka tunnu riittävän kun yritän selittää miksi joku yksittäisenä tosi kiva ja hieno juttu ei vaan kertakaikkiaan sovi meidän kotiin.
Lisäpuolustuksena haluan sanoa, että jos olenkin sisustusdespootti talossamme, niin mies on tietotekniikka- ja viihde-elektoriniikkadespootti. 

Kapina on nyt siis alkanut. Se lähti liikeelle miehen kauppareissulla, josta ukko palasi kasissaan 6kpl oransseja ja keltaisi juomalaseja alelaarista à 1e ala Citymarket. Eivät sovi mihinkään meidän muihin astioihin. Eniten harmitti sen takia, että olen ajatellut että me käytetään molempien sinkkuvuosilta kerääntyneet eriparilaseja kunnes hajoavat ja sitten pikku hiljaa kerätään jotain kivoja laseja tilalle. Nyt olen taas 6 lasia kauempana ihania Iittala-laseja.
Yritin olla mainitsematta, mutta en pystynyt. Mies ymmärsi tekonsa vaikutukset ja ehdotti, että siirretään lasit tuikkukupeiksi, mutta siihen ne sopivat vielä huonommin.

Pelottaa kapinan ajankohta. Just nyt kun pitäisi miettiä maaleja ja tyylejä uuteen ihanaan kotiimme. Eilen illalla näytin jotain netistä löytämiäni ideoita miehelle. Miehen vastaehdotus oli maalata koko seinän kokoiset Bubble Bobble -hahmot vierashuoneeseen.
 *huoh*