Eristyksiin

Ihan väärin laskin viimeeksi vatsatautien numerot. Pojilla ei ollutkaan mun edellisen viikon tauti, vaan joku ihan uusi. Tuo uusi sai valtaansa minut ja miehenkin. Saatiin tauti myös levitettyä eteenpäin tehokkaasti. Lauantaina luultiin taudin olleen jo ohi ja rempparyhmä tuli maalamaan seiniä. Neljästä apulaisesta kolme sai taudin. Se yksi oli todennäköisesti jo sairastanut saman taudin aiemmin ja luultavasti meidän tartuttaja.

Kun aloitin blogin, päätin ettei tästä milloinkaan ikinä tule sellaista sairaskertomusblogia jossa vaan luetellaan kaikki vaivat ja niiskutukset. Viimeisen parin kuukauden aikana niin on tainnut vähän päästä käymään. Johtunee siitä, että pari viimeistä kuukautta meillä ollaan sairasteltu koko ajan. Bee raukka lähes koko tuon ajan putkeen, me muut vuoroissa.
Ratkaisuna tilanteeseen päätimme eristäytyä ainakin pariksi viikoksi. Palataan takaisin poikien kotiutumisen aikaan olleeseen käytäntöön vieraista ja vierailuista, tiukkaa seulaa ja tarkkaa harkintaa. Tavoitteena päästä toukokuun alussa serkkutytön syntymäpäiville jo taas mukaan. Fysioterapiaa ja kotiapua ei peruta, vaikka kieltämättä saattavat olla iso syy tautien kulkeutumiseen meille. Vauvauinnista on ollut sairasteluiden takia muutenkin pitkä tauko, eikä Beetä edelleenkään sinne voi viedä. (Toivottavasti uimapaikan korvaussysteemi olisi niin hyvä, että saadaan korvattua vuorot ens syksynä.)


**

Sunnuntaina päästiin yllättäen taas käymään päivystyspolillakin. Ei vatsataudin takia niin kuin vois luulla. Tai ehkä välillisesti. Ilmeisesti ripulituotos oli vaipassa hinkannut Aan esinahkaan haavan. Pelkona oli, että oilisi voinut aiheuttaa bakteeritulehduksen. Miehen kanssa ei päästy vatsataudiltamme lähtemään, joten jouduttiin päästämään poika matkaan isovanhempien kanssa. Tuntui ihan hirevältä lähettää pikkuinen sairaalaan ilman äitiä ja isää. Onneksi tulehdusta ei ollut ja olivat kotona parissa tunnissa.

Erityiskiitoshuomio sairaalaan henkilökunnan toiminnasta: joku tovi sen jälkeen kun oli sovittu että poika tuodaan näytille, hoitaja soitti takaisin. Ei kuulema kannata tulla heti kun on lääkäreillä kiire. Turhaa siis tulla sinne käytävälle odottamaan. Antoivat arvion koska kannattaa tulla. Arvio osui oikeaan ja olivat päässeet jonottamatta tutkittaviksi. Hienoa, että kiireesta huolimatta tulivat tuollaista miettineeksi ja käyttivät aikaa meille soittamiseen.  


**

Äsken soitti sairaalan psykiatrisen perhetyöntiimi. Peruuttivat tulonsa meidän vatsataudin takia. Ymmärrettävää ja järkevää, silti harmittavaa. Oisin kovasti kaivannut tapaamista. Sitä kun on jo jouduttu lykkäämään. Siirtyi ensi viikkoon. Mulla ois kauheesti niiden kanssa keskusteltavaa mielessä.