Tarkkaan harkitseva typerys

Asunto on nyt meidän. Maanantaina käytiin pankissa tekemässä kaupat. Siinä istuessani mietin kovasti, kuinka typerältä tuntuukaan. Välittäjä ja pankin setä höpöttelee kaikkea tosi tosi tärkeää, mistä mä en tainnut ymmärtää puoliakaan. Sama tunne oli silloin perjantaina kun käytiin lainasta sopimassa. Sitä yrittää istua siinä pätevän näköisenä ja kaikkitietävänä. Ei saa näyttää ettei ymmärrä, koska sillon joku kuitenkin yrittää huijata. Pelottaa niin älyttömästi laittaa nimi alle papereihin, joissa on lukuja ja sanoja joiden tarkoitusperistä ei ole mitään hajua.

Olen tuskaillut tyhmyyttäni tässä nyt pari päivää. Upotin itseni velkasuohon ymmärtämättä miten maailmantalous toimii. En minä ymmärrä juurikaan euriborien päälle tai marginaalien. Tiedän kyllä mitä ne tarkoittaa, mutta en tiedä mikä niihin vaikuttaa. Olenko siis liian tyhmä ottamaan lainaa?

Väitän etten ole se tyhmin ja tietämättömin asiakas joka pankissa on lainaa ollut ottamassa. Miksi siis niiden pitää siellä pankissa puhua niin vaikealla tavalla? Siinä on sellaista keisarin uudet vaatteet -meininkiä. Koska se pankkivirkailija puhuu niistä asioista ihan itsestäänselvyyksinä, niin itse ei voi myöntää ymmärtämättömyyttään, ettei tule leimatuksi hölmöksi.

Sama pätee asunnonostamiseen. Kuka oikeasti osaa ottaa kaikki olennaiset asiat huomioon ja laskeskella siinä sitten mikä on järkevin? Kuka oikeasti osaa edes sanoa, mitkä asiat on ne olennaisimmat ottaa huomioon? Uusi asunto tuli ostettua täysin fiilispohjalta. Vaan eikö se ole ainoa oikea tapa ostaa koti.

Tänään lempiajattelijani päästi minut pälkähästä. En ole ainoa.  
 "Tosi asiassa tutkimus on osoittanut jo pitkään, että ihminen on kaikkea muuta kuin rationaalinen päätöksentekijä." 
Lisää aiheesta täältä.


 **

Pojilla on flunssa. Taisin itse maalata ne pirut seinille, kun sanoin etten tahdo sopia liian tiukkaa aikataulua muutolle kun sitten kuitenkin pojat sairastuu tms. Vaan onneksi tosiaan aikataulu antaa nyt myöden sairastaa.

Tai riippu teitenkin kenen aikatauluista puhutaan. Meidän vanhempien aikataulu antaa. Poikien ei. Ihan hirveä vauhti ja viepllys käynnissä. Aa nousi eilen ensimmäistä kertaa tukea vasten seisomaan ja istuu nyt tukematta lattiaan. Bee lähti tänään etenemään tukea pitkin ja sanoi "kitta" silittäessään kissaa. (Mieleni tekee julistaa ukon sanoneen ensimmäisen sanansa, mutta pelkään että kuulin sanan äitikuulokkeiden kautta ja oikeasti se ei sanonut niin. Tarvitsen todistajan ennen julistusta.)


**

Kotiapu kävi tänään aamulla. Ensimmäistä kertaa käytin apuvoimia saadakseni itse nukkua. En olisi uskonut etukäteen onnistuvani, mutta nukuin kuin tukki pari tuntia. Tuntui mahatavalta herätä kun pitkästä aikaa oli oikeasti levännyt olo.

Kotiapua myönnettiin nyt toukokuun puoliväliin asti. Jesh!