Viikon kootut

Oli monta asiaa mielessä, mistä kirjoittaa. Nyt ne kaikki unohtui.

*

Aan asiat etenee. Saatiin linssien maksusitoumus ja tänään käytiin optikkoliikkeessä mittauttamassa silmien väli. Nyt odotellaan 2-3 viikkoa ja sitten pojasta tulee rillipää.
Syöttötuolia mennään apuvälinekeskukseen ens tiistaina mittailemaan. Jos hyvin käy, niin tuo toiselta keskoselta peritty tuoli fiksataan sillä käynnillä sopivaksi ja saadaan se heti mukaan.

Oli muuten taas melkoinen juttu tuokin. Oon asiaa meuhkannut omalle fyssarille, sairaalan fyssarille, lääkärille, hoitajille jne jne ja kaikki on olleet jotenkin vaikeina asiasta. Tullut sellanen käsitys, että tää ois nyt aivan ennen kuulumatonta, että tarvitaan tuunattu syöttötuoli ja kamalan hankalaa tällästä nyt sitten järjestää. Vihdoin saatiin puhelimen päähän oikea ihminen ja asia olikin mitä yksinkertaisin. Jos kerta omasta takaa on tuoli, niin ehdottomasti se fiksataan. Apuvälinekeskuksen fyssari varasi niillä puheilla ajan niin, että paikalle tulee myös puuseppäteknikko, niin saadaan homma hoidettua. Ei kuulema mitenkään uus ja ennen kuulumaton juttu.


*

Pojilla on ollut kova hampaitten kasvattelu viikko. Aalla vihdoin puhkesi alhaalta monta viikkoa pullottanut hammas. Beelle taas on puhjennut jo kolme hammasta tällä viikolla ja toiset kolme tulleet tyrkylle. Uusien hampaiden määrään suhteutettuna ollut rauhallinen ja itkuton viikko.


*

No nyt muistin yhden asian mistä piti tulla kertomaan: Pojat muutti omaan huoneeseen!
Vanhassa kodissa jo huomattiin, että viikonloppuisin kun miehen kello ei soinut, pojat nukkuivat tunnin, parhaimmillaan kaksi, pidempään kuin arkena. Uudessa kodissa kun poikien sänkyjen ja meidän sängyn välissä ei ollut enää edes näköestettä, häiriintyivät pojat entisestään. Aina jos yöllä vähän havahtuivat ja näkivät meidät, alkoi hirveä huuto ja viereen vonkaaminen.

Koska Aankin itku on nyt jo sen verran äänekästä, että sen kuulee viereisestä huoneesta ja itkuhälytinkin siihen reagoi, totesimme että nyt on hyvä hetki siirtää pojat omaan huoneseen. Äitiä ja isää kouraisi sielusta, poikia ei tuntunut homma hetkauttavan. Heti ensimmäisestä illasta nukahtivat nukuttamatta ja nukkuivat aamulla yhdeksään. Oih! Toisena aamuna kissaroikale meni avaamaan poikien huoneen oven, jolloin pojat havahtuivat miehen aamutouhuihin ja niin äitikin sain kerätä luunsa sängystä jo ennen kahdeksaa. Kolmannesta aamusta alkaen ollaan heräilty hieman ennen yhdeksää.

Mietin pitkään huonetta järjestäessä, miten pinnasängyt pitäisi sijoittaa. Pääsyin laittamaan vierekkäin, niin että välissä on yöpöytä. Ppjat näkevät toisensa, mutta eivät ylety pinnojen välistä mäiskimään toista hereille. Ratkaisu oli loistava. Nyt jo parina aamua olen havahtunut siihen, että itkuhälyttimestä kuuluu poikien iloista jututstalua ja naurua. Päätin, että itse nousen vasta jos alkaa itku tai kello tulee yhdeksän. Mikäs niiden siellä ollessa kun tuntuvat toistensa seurassa viihtyvän. Tänään aamulla kun lopulta menin huoneeseen, Aa seisoi pinooja vasten, katseli veljeään ja nauroi, Been kölliessä ja höpötellessä tyytyväisenä omassa sängyssä.

Nää on niitä kaksosuuden parhaita puolia!

*

Eristys murtui. Tänään kun oli mentävä optikolle ja liike sijaitsee läheisessä kauppakeskuksessa. Kun kerta piloille meni kuitenkin, niin päätin nauttia laadukkaan kahvin kauppakeskuksessa olevassa ihanassa suklaapuodissa. Perjantaitarjouksena sattui olemaan kahvi+kakkupala. Tuli syötyä se kakku. Oih!

Palaamme ruotuun eristyksen suhteen. Äitini ollaan valikoitu luotettavaksi hoitajaksi tarpeen tullen, vanhusten kanssa töitätekevä 60+ ei varmastikaan ole se suurin pelon aihe tartuttajana. Ensi sunnuntaiksi sovittiin eka hoito, mulla kun on tarve päästä shoppailemaan (Vihaan shoppailemista, kartan kauppoja ja ruuhkia kuin ruttoa. Nyt on kuitenkin mentävä, sillä vaatekaapissa on ammottava aukko, joka on täytettävä ennen kuin tuo vaateaukko on ainoa mitä pistää päälle.) ja mies kärsii harrastusvajeesta. Riittäshän täällä kotonakin tekemistä, mutta välillä on priorisoitava järjettömästi.